keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Tv-aterioita, jatko-osa

Koska edellinen postaus venyi niin pitkäksi ja kellokin oli jo paljon, jätin kirjoittamatta siitä, mitä olen viime päivinä syönyt telsua tapittaessani. Minulla on paha tapa tehdä syödessänikin jotain, joko lukea tai katsella. Seurassa pyrin välttämään tätä, vaikka meidän kotona saa aina syödä telkkaria katsoessa. Lehti pitää myös aina lukea aamiaisella, vaikka olisikin seuraa.

Viikko sitten otin Itu-Joonaksen jälleen kaapista ja laitoin siihen tällä kertaa mung-papuja. Edellisestä sinimailasepisodista viisastuneena laitoin papuja hyvin vähän, itse asiassa oikein sopivasti. Löytämäni ohjeet kehottivat liottamaan papuja 12 h, jonka jälkeen niitä idätetään pari päivää, lyhyemmän aikaa kuin sinimailasia. Viimeviikkoisen risteilyn takia idut menivät vähän yli, mutta päätin käyttää niitä silti.

Idut ovat jo vähän itäneet, laitoin papuja noin sentin kerroksen.

Osassa ituja pilkisti jo lehti

Mung-pavun idut ovat oikein hyviä sellaisenaan, mutta päätin tehdä omistani salaatin. Näin kevättalvella vierastan hieman kasvihuonevihanneksia sekä siksi, että nyt ei ole sesonki, että hinnan takia. Nyt päädyin kuitenkin ostamaan kurkkua ja tomaattia omaan versiooni mogulisalaatista. Ohjeen löysin Eläinoikeusfoorumilta, minne se oli kopioitu kirjasta "Indian - the fragrance and foodways of the Indian ritual for creative cooking"
Mogul-salaatti (6 hlö:lle)

2,5 dl mungpavun ituja
3 kurkkua kuutioituina
4 tl kookoshiutaleita
2 tomaattia kuutioituina
1 dl tuoretta korianteria silputtuna
1 dl tuoretta minttua silputtuna
1 dl tuoretta basilikaa silputtuna
1 nippu kevätsipuleita hienoksi viipaloituna
0,5 dl sitruunamehua
suolaa
pippuria

Laita idut, kurkut, kookos, tomaatit, korianteri, minttu, basilika, sipulit ja sitruunamehu kulhoon. Mausta suolalla ja pippurilla, sekoita ainekset. Peitä kulho ja anna olla huoneen lämmössä 2-3 tuntia ennen tarjoamista.
Itse sovelsin reseptiä vähän sen mukaan, mitä oli ja kuinka paljon. Kippasin koko Itu-Joonaksen sisällön, ehkä kolmisen desiä, enkä kyllä ostanut kolmea kurkkua. Yksi sai riittää, lisäksi pari tomaattia. Minttua ei lähikaupassa ollut, joten se sai nyt jäädä. Salaattiin on ilkeä laittaa kuivattua. Kevätsipulin korvasin hienoksi hakatulla punasipulilla. Oli aika jännä salaatti, aika perus mutta kuitenkin joku juju.

Kaupasta tarttui mukaani myös luomunaudan sisäpaistileikettä viimeisenä käyttöpäivänä puoleen hintaan. Olen tosi huono sellaisen lihan kanssa, jota ei saa unohtaa uuniin. Teen mielelläni patoja ja keittoja, joihin voi käyttää halvempia ruhonosia ja jotka vain paranevat hauduttaessa. Makukin on yleensä hyvä. Olin ilmeisesti liian hidas liikkeissäni tämän leikkeen kanssa, sillä se pääsi kuivahtamaan ja sitkistymään. Pannu oli myös liian kylmä, joten edes kaunista pintaa en onnistunut saamaan aikaiseksi.

Suosin yleensä luomua itse tuotantotavan perusteella, en siksi, että se olisi herkullisempaa tai terveellisempää. Terveellisyydestä voi olla montaa mieltä, ainakin torjunta- ja lisäaineita luomussa käytetään vähemmän, mutta varsinaisia ravintoaineita luomussa ei välttämättä ole enempää. Juuri tuotanto on oma motiivini: maa voi paremmin, kun siihen ei jatkuvasti syydetä kemiallisia lannoitteita ja eläimet voivat paremmin, kun ne pääsevät joskus ulos, saavat syödä luonnollista ravintoaan ja leikkiä toisten nokkimisen sijaan. Lihan kohdalla on kuitenkin pakko vedota myös makuun: luomuliha maistuu ja näyttää lihalta. Osta vaikka paketti luomujauhelihaa ja toinen naudanpaistijauhelihaa (ero sikanautaan olisi jo liian huima) ja huomaa itse. Jos ihminen on sitä mitä hän syö, niin sitä suuremmalla syyllä eläinkin on.

Kylkeen tietysti pottuja ja puolukoita. Pyöräytin pannulla vielä pienen kastikkeen.


Ei se liha kyllä oikeasti noin pinkki ollut!

Seuraavaksi kerron teille kalasta, joka ei ole hauki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti