Kökköiset kasvispihvit

Mulla on kasvispihvien kanssa vähän reseptistä riippumatta se ongelma, etteivät ne tahdo pysyä kasassa. Osassa ohjeista käytetään kananmunaa, osassa ei, sitovana aineena on yleensä korppujauhoa tai kaurahiutaleita. Massan seisottaminen jääkaapissa auttaa joskus, mutta pihvejä pitäisi luultavasti paistaa enemmän jotta saisin käsiini oikean tuntuman massan koostumuksesta. Olen myös aika varma siitä, että raaka-aineet itsessään vaikuttavat siihen, miten pihvimassa pysyy kasassa. Osansa on varmaan myös mun leipomistavoilla: en yleensä mittaa raaka-aineita, joten suhteet voivat olla hyvin erilaiset kuin miten reseptin kirjoittaja on sen ajatellut.

Toisaalta ei pitäisi valittaa. Tässä alla näkyvät kesäkurpitsa-fetapihvit ja punajuuripihvit on nimittäin molemmat ihan taivaallisia. Kai sitä voi ihmisellä pahempia ongelmia olla kuin se että tällainen herkku leviää pannulle. Pitäisikö kokeilla muotteja? Tai pikkulettupannua? Tai kääntää varovasti? Vai tehdä ihan suosiolla mureketta tai muhennosta?

Kesäkurpitsa-fetapihvit
(ohje alun perin Pirkalta, vähän modattu)

(hitsi, mä luulin että mulla oli näistä kuva mutta olin näköjään väärässä. Sori!)

1-2 kesäkurpitsaa
2-3 porkkanaa
1 punasipuli
1 pkt fetaa (ei mitään salaattijuustokuutioita, hyi, vaan esim. Patrosta tai ihan oikeaa fetaa)
½ dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä
4 kananmunaa
suolaa, pippuria, yrttejä (alkup. ohje suosittelee oreganoa ja minttua, mikä jottei)

Raasta kesäkurpitsa, valuta siivilässä ylimääräinen neste pois. Raasta myös porkkana. Kuutioi punasipuli ja feta. Sekoita kaikki aineet. Jos seos tuntuu vetiseltä, lisää vehnäjauhoja. Nosta kauhalla tai lusikalla massaa pihveiksi pannulle, jossa öljyä, paista kypsäksi.

Tämä pysyy munien takia ihan kohtuullisesti kasassa, eikä massaa tarvitse sen kummemmin muotoilla.

Alkuperäinen ohje neuvoo jostain kumman syystä tarjoilemaan pihvit ohuen ohuen pippurikinkun kanssa. Mikä ihmeen järki siinä on? Nämä ovat lisäksi niin maukkaita, ettei todellakaan tarvitse mitään lihaa seuraksi. Ehkä tämä on sellainen kevyt lasku kohti vähälihaisempaa elämää, mene ja tiedä. Mutta suosittelen näitä lättyjä kaikille, joiden mielestä kasvisruoka ei täytä tai on pahaa.

 

Punajuuripihvit
(tämä ohje on suoraan Chocochililtä, mutta hänen pihvinsä ovat paljon sievempiä)

300 g punajuuria
1 sipuli
3 dl suppilovahveroita
1 tl balsamiviinietikkaa
3 dl valmiita kikherneitä (joko liotettuja+keitettyjä tai tölkistä)
2 rkl rypsiöljyä
0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl korppujauhoja
suolaa ja mustapippuria
yrttejä (itse laitoin Krusmyntan yrttisekoitusta ja kirveliä)

Kuori ja raasta punajuuret. Silppua sienet ja sipuli, paista pannulla ja mausta balsamiviinietikalla. Muussaa kikherneet rypsiöljyn kanssa. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä jääkaapissa puoli tuntia. Muotoile pihvit käsin ja paista pannulla öljyssä.

Loppu pihvimassasta meni enemmän tai vähemmän hajalle.

 Nämä hajosivat käsissäni ihan muruiksi, muutaman pihvin sain pidettyä ehjänä kuvaa varten. Mietin kananmunien lisäämistä, mutta halusin pitää itse pihviohjeen vegaanisena, koska sellaiseksi se oli tarkoitettukin.  En tiedä, miten en ole aiemmin tajunnut maustaa suppiksia balsamicolla, koska yhdistelmähän on tosi mainio. Saisikohan tästä jonkun säilykkeen...

Chocochilissä punajuuripihvejä suositellaan hampurilaispihveiksi ruisleivän väliin, ja voin kyllä yhtyä suositukseen. Joku ihana kermaviilikastike tähän kyllä sopisi. Itse söin lisukkeena salaattia, pannulla käynyttä vuohenjuustoa sekä porkkana-kesäkurpitsahilloa. Oma vegaanisuuteni meni siinä, oho.

Opiskelijaruokaa, osa 1: Munakas

Olen muista ruokablogeista kuullut jonkin verran urputusta siitä, että blogeissa valmistetaan liian hienoa ruokaa. Raaka-aineet ovat kalliiita, valmistus monimutkaista ja ohjeetkin trendikästä viherpiiperrystä. Ei hätää! Tässä tulee kunnon kotiruokaa, joka on helppoa, halpaa ja maukasta!

Sarjan aloittaa munakas eli omeletti. Munakas on yksin asuvan ihmisen ruokaa parhaimmillaan: sopivasti yhden hengen kokoinen annos, mukaan voi heittää melkein mitä tahansa kaapista löytyy, vain yksi astia tulee likaiseksi. Tämä on myös vähähiilihydraattinen ruoka, mikä soveltuu nyt niin muodikkaille karppaajille. Miinukseksi voisi laskea sen, ettei aina kaapista löydy munakkaaseen lisuketta ja tämä on vaikea tehdä monelle hengelle. Kananmunat säilyvät hyvin ja kauan, mutteivät sentään ikuisesti.

Resepti on pohjimmiltaan yksinkertainen:

vihanneksia, kanaa, lihaa, makkaraa, juustoa, melkein mitä vaan
2-3 munaa masun ja nälän mukaan
öljyä / voita
suolaa
pippuria
muita mausteita maun mukaan

Pilko vihannekset ja paista ne pannulla öljyssä lähes kypsäksi. Valmiiksi kypsennettyyn lihaan tai kanaan voit halutessasi ottaa vähän väriä pintaan. Mausta suolalla, pippurilla ja haluamillasi mausteilla. Riko kananmunat lasiin, riko niiden rakenne haarukalla ja kippaa pannulle lisukkeiden sekaan. Halutessasi voit pyöritellä seosta hetken, jos haluat kokkelimaisemman rakenteen. Jos et koske munaan pannulle kaatamisen jälkeen, tulee munakkaasta tasaisempi. Kun munakkaan yläosa on melkein hyytynyt, taita munakas kahtia ja ota levy pois päältä. Keraamisen levyn jälkilämmössä munakas kypsyy vielä hetken. Nosta lautaselle ja ahmi. Tähän kaikkeen pitäisi mennä alle vartti.

Minun kaapistani ei yleensä löydy ylijäänyttä jauhelihaa tai kanaa, mutta olen kuullut, että jotkut tykkäävät munakkaaseen sellaista laittaa. Yleensä heitän omalle pannulleni sipulia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, tomaattia, paprikaa tai valkosipulia sen mukaan, mitä on. Jotkut hienommat ihmiset kikkailevat myös täytteillä, vatkaavat munia ja optimoivat paistolämpötilan, mutta minulle munakas on helppo ja halpa pikaruoka, jota valmistuu nopeasti yhden hengen annos. Hyvää, täyttävää ja terveellistä.

Tässä pannulla kesäkurpitsaa ja sipulia...

... sitten siihen kaadetaan muna päälle. Valmiin tuotoksen ahmin niin, ettei siitä jäänyt kuvaa.

Luulo ei näköjään ole tiedon väärti. Minulla piti olla paljonkin munakaskuvia, mutta ei sitten näköjään ole, vaikka eilenkin söin.

Ja käytä luomumunia! Ne kanat ovat sentään elämänsä aikana päässeet ulos.

Ja jos munat enemmänkin kiinnostaa, on keskiaikayhtye Räikkä tehnyt niistä oman laulun. Kuulemma viisun alkuperäiset sanat ja melodia ovat suoraan keskiajalta, ja olihan muna silloinkin hyvää ja ravitsevaa.

Kesäkurpitsaa kahdella tavalla

Vaikka tykkään kausiruoka-ajattelusta, menee ainakin osa sesongeista minulta ohi. Syksyisen satokauden korjaamiseen vaikuttaa lähinnä se, että olen kesäisin töissä, yleensä sen verran syksyn puolelle että muutos työntekijästä opiskelijaksi tapahtuu ilman hengähdystaukoa. Tänä vuonna työsopimukseni Hämeen linnalla päättyy elokuun lopussa, jonka jälkeen siirryn harjoitteluun Turkuun. Asuinpaikkani on kuitenkin edelleen Tampere, joten varsinaista suhaamista tulee tämäkin syksy olemaan. Vastoin kaikkia odotuksia sain poimittua useamman litran mustikoita, syksyn mehut on jo keitetty ja sienikautta odotellaan.

Helpointa on kuitenkin päästä sellaiseen satokauteen mukaan jonka tuotoksia voi ostaa kaupasta. Nyt on ilmeisesti käsillä parhaat hetket korjata kesäkurpitsaa, ja minäkin tuohon tarjoukseen tartuin. Tilasin luomuruokapiiriltä kilon kesäkurpitsaa, jossa oli yllätykseksi mukana myös keltaisia kurpitsoja. Lisäksi poikaystäväni sai synttärilahjaksi ison kesäkurpitsan (?).

Osa sadosta päätyi kasvispihveiksi fetan maustamana. On muutes hyvää! Mutta miksi alkuperäinen, jostain Pirkka-lehdestä nappaamani resepti ehdottaa, että näitä tarjoiltaisiin kinkunsiivujen kanssa? Etenkin kun kyseessä on kasvisruokajuttu, jossa kerrotaan, miten voi ruveta kasvissyöjäksi. Ehkä ne yrittää tarjota pehmeän laskun? En ole koskaan syönyt näitä lihan kanssa, vaan ihan sellaisenaan. Ehkä salaattia kylkeen. No tähän laitoin kans vähän salsaa ja pestoa.

Kasvis-fetapihvit


pari kesäkurpitsaa
pari porkkanaa
punasipuli
oikeaa fetaa (ei siis mitään salaattijuustokuutioita, ainakin Patrosta saa useimmista kaupoista)
½ dl vehnäjauhoja
1 dl vehnäleseitä
4 munaa
suolaa, pippuria, muita mausteita (esim. minttua ja oreganoa)

Raasta kesäkurpitsat ja valuta niitä n. 15 min (tai josset malta, taikinasta tulee vetisempää, lisää silloin jauhoja). Kuori ja raasta porkkanat, pilko punasipuli ja feta. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Nostele kuumalle pannulle taikinasta pihvejä ja paista kypsäksi.

Kasvis-fetapihvit on aika varma nakki, mutta halusin kokeilla myös jotain uutta. Varsin sopivasti Uudessa mustassa tarjoiltiin muffinssiohje, joka lähti tänään kokeiluun:


Muffinsseista tuli vähän liian pieniä, kun en muistanut sitä, että taikinasta pitäisi tehdä vain kymmenen tai ettei tällainen taikina oikeasti nouse. Näitä joutuu sitten syömään aika monta. Varioin reseptiä kaappini sisällön mukaisesti, sitruunamehua ei ollutkaan, spelttihelmet jätin pois, cashewpähkinät rouhin veitsellä ja rusinat söin jo eilen. Mausteista heitin mukaan kardemummaa ja kanelia, ja vaikka vähän pelkäsin pullataikinafiilistä, oli ratkaisu kuitenkin oikea.

Mustaherukkahillo sopii kuin nenä päähän, mulla oli sitä tosin valmiina enkä lähtenyt kokeilemaan mitään mikrohilloa. Nämä sopisivat luultavasti paremmin illanistujaisiin, välipalaksi tai kello viiden teelle kuin ruoaksi. Maku on hyvä, eikä taikinassa nyt mitään kovin epäterveellistä ole, mutta kun ovat kovin pieniä. Ei näitä nälkäänsä viitsi laiska syödä. Mutta hyvä ohje silti!

Osa kesäkurpitsoista on käytetty pastakastikkeeseen ja muuhun perushuttuun, ja nyt ne alkavat olla lopussa. Pitäisiköhän tilata seuraava kilo? Jos joskus saan oman kasvimaan, haluan sinne kyllä kesäkurpitsaa kasvamaan. Samaa toivoi Sivumaun Jani, joka oli huomannut, ettei kesäkurpitsankukkia saa kuin Italiasta tai itse kasvattamalla.

Luomuruokapiiriltä tuli myös impulssiostoksena kilo kyssäkaalia, mitä minä siitä?