keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Pesto-parsakaali-tofupasta

Aina välillä iskee sellainen kausi, että tekee jatkuvasti mieli jotain ruokalajia. Mulle se on tämän kevään ollut tämä vegaaneillekin sopiva sörsseli, mitä voi nauttia niin pastan kuin perunoidenkin kanssa. Tykkään. Taas yksi tapa tehdä hyvänmakuista tofua.

Olen itse sitä mieltä, että jos aikoo kutsua itseään sekasyöjäksi, tulee myös syödä monipuolisesti. Ei tarvitse olla kasvissyöjä ottaakseen pavun, soijan ja tofun ruokavalioonsa. Kannattaa edes kokeilla, kasvikunnan proteiinit tulevat halvemmaksi ja säilyvät liha- ja kalatuotteita paremmin. Itse pidän nykyisin tofupakettia jääkaapissa sen varalta, että joku päivä ei jaksa käydä kaupassa. Tosin tähän ruokalajiin tarvitaan muitakin raaka-aineita, parsakaalia ei kannata kaapissa seisottaa.

Moni väittää, ettei tykkää parsakaalista, eikä se pehmeäksi keitetty pakasteparsis olekaan hyvää. Itse suosin paistamista. Parsakaalin rakenne säilyy kiinteämpänä, eikä maku siitä kärsi. Parsakaali imee itseensä öljyä, joten sitä kannattaa varata paistamiseen reilusti.

Pesto-parsakaali-tofupasta

Tässä pastan kera...
 paketti maustamatonta tofua
tuoretta parsakaalia
puoli purkkia pestoa
sipulia
valkosipulia, jos tykkäät
oliiviöljyä
maun mukaan suolaa ja pippuria (pestossa on jo)
saksanpähkinöitä

Pilko tofu ja iske se marinoitumaan pestoon. Ei haittaa, jos tämä jää välistä. Huuhtele ja pilko parsakaali. Siitä kannattaa käyttää myös kuorittu varsi. Pilko sipuli (tykkään jättää aika isoiksi paloiksi) ja valkosipuli. Kuumenna reilusti oliiviöljyä pannussa ja lisää parsakaali, hetken jälkeen sipulit. Lisää tofu ja pesto. Jos pesto on vähäöljyistä tai parsakaali meinaa muuten vain tarrata kiinni, lisää öljyä. Paista sopivalla lämmöllä, kunnes parsakaali on pehmentynyt. Maista ja mausta tarvittaessa. Lisää rouhitut pähkinät. Tarjoile pastan, lohkoperunoiden tai muun lisukkeen kera.
...ja tässä lohkoperunoiden.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Gradulainen eetterissä

Töttörötöö!

Nysse on siellä. Arvosanakin oli odotettua parempi.

Nyt vaan pari puuttuvaa opintosuoritusta kasaan ja meikä on maisteri. Alkoholimaisteri!

Viime kesänä hankin tällaisen rintamerkin, ja jos syksyn jatko-opiskelijahaussa tärppää, joudun varmaan pitämään tätä jatkuvasti. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että kiinnostaisi tutkia, missä määrin paloviinan tulo muutti alkoholikulttuuria ja ylipäänsä se, missä kohtaa viinaa on alettu juoda.

Ja kohta tulee kesä. Jee!