Lokakuussa alkuunpantu likööriprojekti sai päätöksensä, kun jouluna pääsimme maistelemaan lopullista tuotetta. Siivilöin marjat ja viinan erilleen ja makeutin liemen ohjeen mukaan tehdyllä siirapilla. Testiryhmäkin oli hyvin tyytyväinen, ja marjojen luonnollinen maku oli hyvin imeytynyt.
Tai no siis, hyvin ja hyvin. Itse olen sitä mieltä, että mansikka- ja mustikkaliköörit jäivät hieman mauttomiksi. Tai siis, makua olisi hyvin voinut olla enemmän. En tiedä, jos marjoja olisi murskannut tai keittänyt kasaan ennen viinaan lisäämistä, olisiko se lisännyt makua. Jatkamme testejä!
Mutta se mustaherukkalikööri! Se on ihanaa! Vähintään yhtä hyvää kuin ranskalaisten creme de cassis. Sopii joko sellaisenaan tai valkoviinin kanssa. Tätä täytyy tehdä lisää. Valitettavasti kotipihan mustaherukkapuska oli jo viime vuonna niin huonossa kunnossa, että se täytyi vetää matalaksi ja katsotaan, lähteekö se siitä vielä uuteen nousuun. Mutta onhan sitä ostomarjojakin.
Tällä oli mukava skoolata loppuvuoden hyviä uutisia. Sain Alkoholitutkimussäätiöltä tuhannen euron palkinnon gradustani ja lisäksi minut hyväksyttiin Tampereen yliopistoon jatko-opiskelijaksi. Näillä voi hyvin mielin jatkaa uuteen vuoteen. Olkoon se parempi kuin edellinen!
 |
| Tässä kotikotihousut ja melkein loppuun juotu kir. |
