Outoa alkoholipolitiikkaa

Olutlasissa kuohuu taas. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen ehti ehdottaa alkoholiveron kiristämistä, keskioluen laimentamista, yökerhojen jatkoajan vähentämistä ja ruokakauppojen juomamyyntiaikojen rajoittamista. Huovisen tavoitteena on alkoholin kulutuskäyrän kääntäminen pysyvään laskuun, mikä Otto Könkään tulkinnan mukaan tarkoittaa nollatoleranssia. Alkoholinkäyttö halutaan lopettaa Suomesta kokonaan. Onnea vaan yritykseen.

Samaan aikaan, kun 4,7-volttista, maitokaupoissa myytävää keskikaljaa pidetään kaiken pahan alkuna ja juurena, Alkon suosituimmat tuotteet ovat valtionyhtiö Altian omistamat tuotemerkit Koskenkorva ja Leijona Viina. Olutta on mukava juoda saunan jälkeen tai ruoan kanssa, mutta tiukalle viinalle on vaikea löytää muita käyttötarkoituksia kuin juopuminen. Rapujuhliin ja sitseille kuuluu kylmä snapsi, ja herättäähän taskulämmin kossu kansallisromanttisia tuntemuksia, mutta siinä ne suurin piirtein ovat. Tai sitten Suomessa on paljon innokkaita liköörinvalmistajia. Epäilisin kuitenkin, että mikään näistä käyttötarkoituksista ei selitä myyntilukuja yhtä hyvin kuin kuin humalahakuisuus.

Miksi pyöritellään lillukanvarsia kun suomalaisen alkoholinkäytön ongelmat ovat jossain aivan muualla kuin keskikaljassa ja ravintolamyynnissä? Veronkorotukset, ravintoloiden aukioloaikojen supistamiset ja saatavuuden rajoittaminen vain jatkavat hyväksihavaittua kehityskulkua: juomat haetaan Virosta. Näin kuritetaan sekä suomalaista panimoteollisuutta (pienpanimoista puhumattakaan) että ravintola-alan työntekijöitä. Vain kymmenesosa Suomessa juodusta alkoholista kulutetaan ravintolassa, kun 1990-luvun lopulla ravintolajuonnin osuus oli viidennes.

Joiltain tahoilta on väläytelty verohelpotuksia ravintoloille tai paluuta viime vuosisadalle, jolloin alkoholiannoksen kanssa piti tilata myös ruokaa. En usko, että jälkimmäinen helpottaisi tilannetta, mutta ensimmäinen voisi olla askel parempaan. Jos ravintolajuominen ei olisi niin kallista, kotona ei tarvitsisi vetää tukevia pohjia Virosta raahatulla viinalla, ne rahat hyödyttäisivät paikallisia yrittäjiä ja portsarin valvovan silmän alla järjestyskin pysyisi paremmin yllä. Ajatusta voisi viedä pidemmälle poistamalla ravintoloiden aukioloaikojen rajoitukset, mutta se tuntuu olevan liian radikaalia. Sillähän poistettaisiin tai ainakin vähennettäisiin puoli neljän taksijonoja ja tappeluita nakkikioskin jonossa, kun kaikki paikat eivät sulkeutuisi samaan aikaan.

Eikä suomalaisten alkoholinkäyttö tunnu olevan ongelma kuin pienelle piirille. Eurooppalaisessa mittakaavassa suomalaiset juovat edelleen kohtuullisesti. Alkoholismia aiheuttavaa geeniäkään ei ole vielä löydetty, ei suomalaisista eikä muualtakaan.

Ongelma on lisäksi muutamassa vuosikymmenessä korjaamassa itsensä; nuoriso juo vähemmän kuin vuosiin, mitä A-klinikkasäätiön johtaja pitää "mystisenä asiana". Otto Könkään mielestä "juomattomuus lienee mystistä vain ihmisille, jotka ovat täysin sisäistäneet myytin suomalaisesta viinapäästä, ja uskovat kohtalonomaisen alkoholismin olevan kansaamme polttomerkitty geneettinen ominaisuus." En olisi osannut sanoa sitä paremmin.

Suomalaisten ongelma ei ole alkoholinkulutus, vaan holhoava alkoholilainsäädäntö, joka antaa vain vähän tilaa pientuottajien persoonallisille, hyvänmakuisille juomille. Jos alkoholia juotaisiin maun tai seuran vuoksi, ja kännistä toikkarointia alettaisiin pitää nolona (mikä nuorison keskuudessa on jo tapahtunut), voisi alkoholinkulutus ja sen haitat vähentyä. Mutta se vaatii asennemuutosta, mikä ei Huovisen ehdottamilla keinoilla tapahdu.

Skål på den saken!

Tänään on hyvä päivä puhua alkoholista, koska siitä puhuvat taas kaikki. Keskikaljan laimennusprojekti on edelleen käynnissä, ja pienpanimot taas varpaillaan. Pekka Puskan mielestä vain massojen juomista hillitsemällä voidaan hillitä suurkuluttajia, koska suurin osa heistä aloittaa kohtuukäyttäjänä. Myös eduskunnassa on keskusteltu alkoholiveron nostosta.


Huh huh! Janohan tässä tulee. Sellainen kohtuullinen.

Teinpä siis marjalikööriä maustumaan. Tässä menee ohjeen mukaan 2-3 kuukautta, joten katsellaan sitten loppuvuodesta, mikä on tilanne. Ohjeen sovelsin Glorian Ruoka&Viinissä (5/2013) julkaistun Pitkään kypsytetyn mustaherukkaliköörin pohjalta. Mutta mikäpä estää kokeilemasta ohjetta muihinkin marjoihin, kun vauhtiin päästiin! Tästä erästä tulee 4 dl mustaherukkaa, 4 dl mustikkaa ja 2 dl mansikkaa, plus tietty myöhemmin lisättävä sokeriliemi. Jostain Muualta luin, että pakastemarjoista tulee parempaa likööriä, joten siksi ja käytännön syistä turvauduin pakastimen antimiin. Viinaksena käytin Viljasen luomuviinaa, jonka tuotetietoja ei muuten löydy Alkon sivuilta. Saas nähdä, mikä on lopputuloksen alkoholipitoisuus, kun luomuviinassa on voltteja vain 30.

Vihreässä Langassa pohdittiin taannoin luomuviinan etua tehotuotettuun nähden, ja päädyttiin seuraavaan: 

"Suurin osa ryyppäämisen epäeettisistä seurauksista liittyy siihen, mitä teet kännissä, kuin siihen, mitä juot. Sosiaalisten päästöjen lisäksi saatat ryypätessä tulla tuhonneeksi luonnonkin: ajelet taksilla ympäri lääniä etsimässä jatkopaikkaa, poltat tupakkaa, syöt ei-biodynaamisia nakkikioskiaterioita, särjet pulloja pitkin puistoja ja sottaat muutenkin. 
--
Luomuviinan maussahan ei luomu erotu – mutta harvapa viinaa maun vuoksi juokaan."

Näihin palataan siis.

Marjalikööri

n. 150 g marjoja
n. 2 dl tiukkaa viinaa
½ dl vettä 
1 dl sokeria

Mittaa marjat ja alkoholi lasipurkkiin, pidä huoli että viina peittää marjat. Anna olla huoneenlämmössä pimeässä 2-3 kuukautta. Siivilöi. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan ja lämmitä kunnes sokeri liukenee. Makeuta likööri sokeriliemellä haluamasi makeuteen ja pullota. Saattaa säilyä pimeässä yli vuoden, siis jos sitä ei juo pois. 

Kaksi mustikkaa, yksi mansikka ja kaksi mustaherukkaa.

Määrä on huolellisesti sovitettu tuollaiseen lasipurkkiin, jossa saa esim. oliiveja ja ateriakastikkeita. Tai Santa Marian tacosoossia. Jos sinulla on isompia purkkeja, käytä toki niitä.

Viinan maustaminen on wanha ja kunniakas tapa, jota on harrastettu yhtä kauan kun viinaakin on nautittu. Marjaliköörit ovat jokusen vuosisadan vanhaa perinnettä, ja marjojen lisäksi viinaa on maustettu erinäköisillä yrteillä tai vaikkapa kusiaisilla, myös tarkoituksellisesti. Itse ajattelin nauttia jouluna mustaherukkalikööriä ranskalaiseen tapaan Kirinä, kenties jopa royalina. Samaa voisi testata myös muilla likööreillä.

Onneksi vain kerran vuodessa on Ropecon

Akateemista uraa odotellessa olen hionut luennoitsijantaitojani Euroopan suurimmassa roolipelifestarissa Ropeconissa, joka järjestetään vuosittain heinä-elokuussa Espoon Otaniemessä. Tänä vuonna tapahtuma on jo ensi viikonloppuna. Koska paikalla on varsin edustava otos Suomen larppaajista ja historianelävöittäjistä, olen yleensä käynyt puhumassa opiskelujani liippaavasta aiheesta. Koska majatalo on yksi yleisimmistä larpin tapahtumapaikoista, pidin yhtenä vuonna esitelmän kandintutkielmastani, kestikievareiden toiminnasta Suomessa ennen vuotta 1649. Jonain vuonna puhuin romantiikasta aatehistoriallisena suuntauksena, erityisesti kansallisromantiikasta. Olen pitänyt myös yhden luennon erilaisten tapahtumien ruokailun organisoinnista. Tänä vuonna aiheenani on graduni, ja vihdoin sain laittaa ohjelmaesittelyyn nimeni eteen maagisen lyhenteen FM. Tuoko titteli sitten enemmän kuulijoita, saa nähdä.

Perjantai-iltana klo 22 siis tapahtuu salissa 26. Tule paikalle, jos et jaksa lukea sitä varsinaista opusta. Osta viikonloppuranneke, koska se maksaa alle 30 euroa ja ohjelmaa on jokaiseen makuun. Ohjelmani ei sovellu alaikäisille, etten vahingossakaan antaisi heidän ymmärtää, että alkoholista voi seurata jotain hyvääkin.

Suomalainen alkoholikulttuuri ennen paloviinaa

Pe 22:00 - La 00:00
Paikka: Sali 26
Tyyppi: Aloittelijaystävällinen Esitelmä

Järjestäjä: Jenni Lares 

 

Olut oli aiemmin tärkeä osa päivittäistä elämää. Koska sitä juotiin arkenakin, oltiinko jatkuvasti humalassa? Mikä erotti arjen ja juhlan? Millainen käytös oli humalassa sallittua? FM Jenni Lares vastaa näiden lisäksi myös siihen, pitääkö myytti suomalaisesta viinapäästä paikkansa ja voiko ilman viinaa pitää hauskaa. K-18.

Ja niin, otsikon kappale on tietysti Ropeconin virallinen tunnusbiisi. Se on kuulemma saanut ensiesityksensä vuoden 2005 'conissa, mutta herramunjee, ei siitä voi niin kauan olla.

Siideribooli

Aina välillä teen jänniä ruokakokeiluja vain siksi, ettei nuuka luontoni anna heittää ruokaa pois, ellei se ole pilalla. Olin jo pidempään miettinyt jatkokäyttöä viimesyksyiselle siiderille, joka oli muuten ihan kelvollista, muttei maistunut millekään, ei myöskään se päärynäomenoista tehty. Kotipihan omput eivät ilmeisesti ole riittävän kirpeitä siideriomenoiksi, vaikka niistä hyvää mehua ja hilloa tuleekin. Kierrekorkkisiin viinipulloihin ja yhteen kolmen litran kanisteriin säilötty siideri oli koostumukseltaan ja alkoholipitoisuudeltaan oikein mainiota, mutta siinä ei omena maistunut. Lorauksen käytin tuon edellisen linkin omena-kanapataan, ja se toimi siinä kyllä ihan kivasti. Siideriä kuitenkin on ihan kohtuullisesti, joten uuden asunnon tupareissa päätin jatkokäyttää tuotoksen booliin.

Ostin kaupasta kaikenlaista, mitä kannattaisi kokea omenasiiderin kanssa. Pohjana käytin 0,5 l siideriä, puoli pulloa valkkaria ja mintunlehtiä. Ensimmäisenä lantrinkina kokeilin Hartwallin omena-inkiväärilimua, mikä ensin maistui hammastahnalle, mutta suhteita muuttamalla muotoutui oikein mainioksi booliksi. Myös saman firman omenamehu+kivennäisvesijuoma toimi oikein hyvin. Boolin väljähtymisen estämiseksi käytin jäähdyttämiseen jäisiä omenalohkoja.

Kuvaa en valitettavasti saanut, mutta voin vielä kysellä sen perään. Muina juhlatarjottavina oli sitä perinteistä: kakkua, keksejä, perunasalaattia, ruissipsejä ja valkosipulidippiä.

Vanhemmat uhkasivat kaataa meidän omenapuut, kun ne ovat niin vanhoja ja raihnaisia. Vaadin edes muutaman säilyttämistä. Siideriä en taida niistä enää tehdä, mutta voihan omppua käyttää vaikka mihin.

The (Drinking) Game of Thrones

"When you play the game of thrones, you either win or you die." - Cersei Lannister

Kaveriporukassani on viimeisen vuoden aikana virinnyt varsinainen GoT-innostus. Olemme seuranneet tv-sarjaa, lukeneet kirjat ja pelanneet lautapeliä. Uudenvuoden mökkireissua varten kehittelin alkoholipitoisen juoman jokaiselle suvulle, joka lautapelissä esiintyy. Tästä syystä listalta ei löydy esim. Targaryenejä. Tarkoitus oli, että jokainen juo vain sen suvun juomaa, jota pelaa. Jossain määrin tässä onnistuttiinkin.

Osa juomista on suoraan kopioitu Nörttityttöjen joulukalenterista, osa on poimittu tästä netissä kiertäneestä kuvasta, osa on ihan omaa tuotostani tai edellämainituista kehitettyjä.

Stark

Jäiseen shottilasiin kerrostetaan noin 2cl kylmää tervasnapsia pohjalle ja 2cl kylmää vodkaa päälle. Tarkemmat ohjeet nörttitytöiltä.

Baratheon

2 cl Jägermeister

2 cl kermalikööriä

Greyjoy

Tämä maistuu kuulemma merivedeltä, kun ainekset ovat kylmiä. Mikäs sen sopivampaa!

1 cl giniä

1 cl triple sec 

1 cl rommia

1 cl vodkaa

Vissyä

Lannister

Lannistereille sopii myös mausteviini, mm. Cersein ja Tyrionin suosikkijuoma. Mausteviini sopii myös GoT-teemaiseen iltaan noin yleensäkin. Mutta halusin ehdottomasti kokeilla Nörttityttöjen joulukalenterin pientä ja pippurista Tyrionia, joten hän päätyi, luultavasti vastentahtoisesti, edustamaan tässä sukuaan.

Tyrion Lannister: 

2cl vaniljalikööri (esim. Galliano) 

2cl chilivodka

ananasmehu

Tyrell 

2 cl blue curacao

 2 cl Galliano

appelsiinimehua

ruusuvettä

Martell

2 cl chilivodka 

2 cl triple sec

Karpalomehu

Juomat nautitaan hyvässä seurassa pelin, kirjan tai tv-sarjan kera. Osa on osoittautunut sen verran hyviksi, että olen tehnyt ihan muuten vaan.

 

Gradulainen eetterissä

Töttörötöö!

Nysse on siellä. Arvosanakin oli odotettua parempi.

Nyt vaan pari puuttuvaa opintosuoritusta kasaan ja meikä on maisteri. Alkoholimaisteri!

Viime kesänä hankin tällaisen rintamerkin, ja jos syksyn jatko-opiskelijahaussa tärppää, joudun varmaan pitämään tätä jatkuvasti. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että kiinnostaisi tutkia, missä määrin paloviinan tulo muutti alkoholikulttuuria ja ylipäänsä se, missä kohtaa viinaa on alettu juoda.

Ja kohta tulee kesä. Jee!

Aito ja alkuperäinen glögi

Talveen ehdottomasti parhaiten soveltuva juoma on maustettu punaviini, tuo mehuglögin esi-isä. Viinin maustamista ovat harrastaneet jo muinaiset roomalaiset ja antiikin kreikkalaiset. Mokomilla oli tapana myös lantrata viininsä vedellä.

Joskus kuulin, että viinin maustamiseen syynä oli lähinnä se, että ennen modernia viiniteollisuutta viini oli yleensä niin kitkerää, että se piti jollain maustaa. Mene ja tiedä, kyllähän alkuviinit ovat varsinaista trendijuomaa. Olisin itse taipuvainen uskomaan samantyyppiseen selitykseen kuin keskiaikaisen ruoan suhteen: mausteet olivat kalliita, ja niitä käyttämällä osoitettiin omaa asemaa ja varakkuutta. Maun käsite, etenkin hyvän sellaisen, on hyvin aika- ja paikkasidonnainen. Ei ole sattumaa, että keskiajan paratiisissa viini virtaa ja mausteet tuoksuvat. Alkoholijuomissa ja mausteissa on myös voimaa, joka puhuttelee ihmistä edelleenkin. Tästä ihan mainio teos on Wolfgang Schivelbuschin Nautintoaineiden kulttuurihistoria (löytyy myös englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi). Mausteviiniä käsitellään myös Ilkka Mäntylän teoksessa Viinissä totuus: Viinin historia Suomessa.

Keskiajan suhteen mausteviinistä puhutaan yleensä nimellä hypocras tai sen varianteilla. Maustettua valkoviiniä saatetaan joskus kutsua nimellä claret. Ruotsinkielinen termi, glögdat vin, kääntyy suoraan suomeksi hehkuviiniksi tai sitten jää matkan varrelle glögiksi.

Kaikissa lämpimissä viinipohjaisissa juomissa on pidettävä huolta siitä, ettei lämpötila pääse nousemaan yli +78 asteen, sillä silloin alkoholi haihtuu juomasta. Itse käytän tähän tarkoitukseen paistomittaria. Aistinvaraisesti lämmitystä voi myös arvioida. Lämmityksen tarkoitus on tehdä juomasta miellyttävän lämmintä ja irrottaa makuaineita tehokkaammin.

Mitään tarkkaa reseptiä minulla ei ole, ja lopputulos vaihtelee sen mukaan, mitä maustekaapista löytyy. Hunaja on kuitenkin ehdoton tämän kanssa, sillä se taittaa mausteiden kitkeryyden. Tällaisella kombolla pääsee kuitenkin hyvin alkuun, ja olen huomannut, että mausteita laittaa helposti liian vähän kuin liikaa. Jos haluaa keskiaikaisen version, tulisi välttää uuden maailman tuliaisia, kuten vaniljaa ja chiliä.

Viini on hyvää myös kylmänä, jos sitä jää yli. Olen joskus tehnyt mausteviiniä jopa ilman lämmitystä, silloin hautumisaika on pidempi tai mausteita pitää käyttää reilummin. Ostamani punkku osoittautui omaan suuhuni liian kitkeräksi ja tanniiniseksi, joten heitin pullonsuusta sisään kanelitangon, pari neilikkaa, pippureita ja reilusti hunajaa ja annoin olla pari tuntia. Sitten kippasin sen onnellisena kurkustani alas.

Mausteviini

Pullo punkkua (mahdollisimman halpaa, mieluusti myös pahaa)
kanelitanko
1 rkl kokonaisia neilikoita
2 rkl kokonaisia mustapippureita
muita mausteita maun mukaan, esim. inkivääriä, kardemummaa, muskottia, kuminaa
vajaa desi hunajaa

Kaada punaviini teräskattilaan ja lisää mausteet sekä hunaja. Lämmitä puolisen tuntia. Tarkkaile, ettei lämpötila nouse yli +78 asteen. Pidempi aika tuo enemmän makua. Tekelettä voi maistella välillä, etenkin hunajan määrää kannattaa maistaa. Siivilöi mausteet pois, tai jos olit tosi fiksu, laitoit ne jo alun perin liemeen harsopussissa, joka on helppo noukkia pois. Nauti ilolla ja halulla. Hunaja peittää petollisesti alkoholin maun alleen, joten syytä mehiläisiä, jos tuli juotua liikaa.

Samantyyppisiä ohjeita löytyy myös Elävä keskiaika ry:n kirjastosta. 

Viina ja ilonpito

Graduni kysymyksenasettelusta ja mielenkiintoisimmista ongelmakohdista voi lukea nyt myös netissä. Hybris on historianopiskelijatovereideni toimittama esseistis-asiallinen tiedelehti, johon olen aiemminkin kirjoittanut kandintutkielmani tiimoilta. Silloin tosin Hybris oli vielä paperiversiona, enkä muista, mihin numeroon kirjoittelin 1500-1600-lukujen kestikievareista Suomessa. Numero on kuitenkin helppo tunnistaa: artikkelistani tehtiin kansijuttu ja kuvassa ollaan kapakassa, missäs muuallakaan. Tämänkertaisen numeron teemana oli Tiede <3 Viihde, ja ajattelin oman alkoholitutkimukseni sopivan siihen kuin nenä päähän.

Kuten tästä uudemmasta artikkelista käy ilmi, siirryin gradussani kestikievarilaitoksesta siihen, mitä niissä tarjoillaan. Toisaalta ainakaan gradun tämänhetkisessä versiossa ei kievareista juuri puhuta, vaan olen keskittynyt oluen rooliin etenkin veronmaksussa. Kievareista ei ole juuri lähteitä, ja ne ovat pääasiassa ylhäältäpäin annettuja ohjeita siitä, miten kievarilaitos pitää järjestämän. Herkullisia tarinoita kapakkatappeluista ei ole siis tullut vielä vastaan. 

Mausteviiniä tarttis ihmisen tehdä tällaisessa koleassa ilmassa, sanon minä.

YLEn antama Känni-ilta

Ajankohtainen kakkonen oli taas ajan tasalla ja otti kantaa ja järjesti Känni-illan. Homoillan myötä on A2-teemailloista tullut ihan oma käsitteensä. Verenpaineen nostamiseen Homoilta on omaa luokkaansa, eikä tämä Känni-ilta päässyt ihan sille tasolle. Mutta koska tämä on sekä juoma- että ruokablogi, ja voisin väittää tietäväni alkoholista jotain sekä omakohtaisten kokemusteni että historian valossa, kommentoin Känni-iltaa nyt tässä.

Olis tästä nyt voinut vähän enemmänkin saada aikaiseksi. Osallistujat toistivat roolinsa mukaisia latteuksia ja puhuivat useimmiten asian vierestä kuin asiasta. Kysymys esimerkiksi siitä, pitäisikö panimoilta kieltää urheilujoukkueiden sponsorointi on aika mitätön kokonaiskuvan kannalta, kun ongelmana ovat pääasiassa suurkuluttajat ja näiden aikaansaamat kerrannaisvaikutukset. Ongelmana pidettiin myös vappua, joka tapahtuu kerran vuodessa ja yleensä aina samalla tavalla.

Ja lapset. Miksei kukaan ajattele lapsia?! Kuten eräs keskustelijoista, raitistunut alkoholisti kysyi, kumpi on suurempi, aikuisen oikeus juoda vai lapsen oikeus olla näkemättä juomista. Lapsille pitää järjestää kampanjoita ja valistusta, lapsille pitää vakuuttaa ettei juomisessa ole mitään kivaa, lapsia tällä mainonnan rajoittamisella suojellaan, lapsen oikeus!

Alkoholi on aikuisten juoma. Siksi sitä on laillista myydä vain täysi-ikäisille. Eikä täysi-ikäisyyskään mielestäni riitä. Viinaa pitää osata käyttää fiksusti, ja fiksusti tarkoittaa tässä nyt sitä, ettei ystävät, perhe-elämä tai työ siitä kärsi. Terveydellekin on haitallista, jos juo liikaa. Niin kauan, kuin alkoholia on ollut, on tunnistettu hyväksyttävä juominen ja sellainen, mikä ei ole enää hyväksyttävää. Raja on vaihdellut, eikä entisaikoina humalatilaa mitattu promilleilla vaan juurikin käyttäytymisellä. Loistavin esimerkki löytyy italialaisilta ja muilta 'eurooppalaisen' juomakulttuurin harrastajilta: viiniä tai olutta juodaan pitkin päivää, mutta humalassa ei saa olla. Alkoholinkulutus ei ole suorassa yhteydessä siihen, millainen meno siitä seuraa, sillä jokainen ihminen sietää alkoholia eri tavalla.

Ajatuksessa ei ole mitään uutta, sillä jo antiikin aikana tunnistettiin eri kehotyyppien erilainen suhtautuminen alkoholiin. Keskiajan loppupuolella näistä muotoutui neljä perustyyppiä, jotka voi helposti tunnistaa nykyajankin känniporukoista: sagviinikosta tulee humalassa ilo(luonto)inen, koleerisesta väkivaltainen, flegmaatikosta tyhmä ja unelias sekä melankolisesta masentunut.

Eräs keskustelijoista yritti nostaa esille sen seikan, miten sanoilla ja puheella luodaan mielikuvia. Jos koko ilta on nimetty känni-illaksi, jossa puhutaan viinalla läträämisestä, juopottelusta ja ryyppäämisestä, ei noihin sanoihin sisälly mahdollisuutta kohtuukäytöstä tai iloliemestä. Se, miten alkoholista puhutaan, vaikuttaa myös siihen, miten sitä käytetään.

Historianopiskelijatoverini, kansalaisaktivisti Tiina Heikkilä, oli myös kutsuttu keskusteluun. Hänkin yritti nostaa muutamia tärkeitä pointteja keskusteluun, mutta juuri kukaan ei niihin tarttunut. Yksi tärkeä teema on puistojuopottelu, mitä myös ohjelmassa sivuttiin ja jota puolustaakseen Tiina järjesti viime kesänä hanu-piknikin (jossa en ollut, mutta olisin kyllä halunnut!). Koko ajatus piknikistä lähti apulaispormestari Kristiina Järvelän lausahduksesta, jonka mukaan puistoista tulisi siivota pois elävät roskat, eli juopottelijat. Itse asiassa koko puistojuopottelu tulisi kieltää, koska lapset. Järvelä ei kuitenkaan ottanut sitä huomioon, että poliisilla on nyt jo valtuudet puuttua häiritsevään juopotteluun ja kyllä he sitä tekevätkin.

– Keskustan pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elävät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristöhaittoja kuin elottomatkin, Järvelä sanoi.

[--]

Nurmella istuikin lauantaina ihmisiä, joiden selässä luki muun muassa ”ihmisroska”.


[--]


– Saa vetää kännit, kunhan ei häiritse tai mene myllyttämään ketään, Heikkilä sanoo.
Tämä onkin osallistujien viestin ydin: järjestyslaki mahdollistaa jo nyt häiritsevään juopotteluun puuttumisen ja sen pitäisi riittää.

Odotin, että Tiina olisi tuonut enemmänkin esille sitä näkökulmaa, että kaikilla ei ole varaa tai halua mennä baariin. Baari, ravintola tai yökerho on kaupallinen tila, jossa ollaan sen omistajan ehdoilla, joista heitetään pois ne jotka eivät osta mitään ja joissa yleensä musiikki on niin kovalla että tanssiminen on ainoa mahdollinen ajanviete. Jos taas haluaa nauttia ystävien kanssa kauniista luonnosta ja kylmästä kaljasta, tulisi siihen olla muukin mahdollisuus kuin ylihintainen terassi. Järjestyksenvalvoja valvoo baaria ja poliisi puistoa. Äärimmäisen hyvä kysymys on se, kenellä on valta määritellä, mitä julkisessa tilassa tehdään ja kenen ehdoilla. Ja edelleenkin: poliisilla on valtuudet puuttua häiritsevään juopotteluun.

Tulisiko yhteiskunnan puuttua juomiseen vai sen syihin? Alkoholin myyntiä ja mainontaa säädellään nyt jo paljon, eikä sen kulutusta tai haittoja ole saatu laskemaan. Yhtään alkoholistia ei sillä auteta, että baari menee jo kahdelta kiinni. Toisin kuin osa keskustelijoista tuntui luulevan, ne, jotka bailaavat pilkkuun asti ja menevät siitä jatkoille, eivät mene seuraavana aamuna kahdeksalta töihin. Syyt siihen, miksi Jeppe juo, ovat moninaiset, ja vaikka alkoholin saatavuutta, hintaa ja mainontaa säädellään välillä naurettavuuksiin asti, niillä ei päästä käsiksi juuri näihin syihin. Väitetään jopa, että nykyinen suomalainen juomakulttuuri on kieltolain perua. Kun viina oli kielletty, sitä piti juoda salassa ja mahdollisimman paljon kerrallaan, kun sitä kerrankin oli. Ennen kieltolakia Suomen alkoholinkulutus oli Euroopan alhaisimpia.

Minusta ainoa hyväksyttävä syy juomiseen on se, että kännissä on kivaa. Jos ei ole, älä juo. Jos on kännissä liian usein, se ei ole enää kivaa. Jos on kännissä väkivaltainen tai masentunut ja aiheuttaa haittaa itselleen tai muille, ei sekään ole kivaa. Alkoholi on iloinen asia, ja ehkä sen tunnustaminen poistaisi sitä mystifiointia, mikä ajaa nuoret kokeilemaan kaikkea jännää. Rehellinen kannattaa olla, kuten Rosa Meriläinen kolumnissaan toteaa:

Jos joku epäilee lasten kasvavan kieroon, jos he kuulevat jollakin olleen humalassa hauskaa, älköön hätääntykö.

Kyllä elävä todellisuus ympärillämme tarjoaa pilttien eteen ihan päivittäin varoittavia esimerkkejä alkoholin terveyshaitoista. Kun lapsi kysyy puliukosta, miksi setä kävelee katkonaisesti, voi kertoa rehellisesti sedän juoneen liian kauan liian paljon viinaa. Siinä se.

Jos ei juo, on sekin täysin ok, kunhan ei mene kieltämään sitä muilta. Ja jos juo, on sekin ok, kunhan ei pakota muita juomaan. Fiksun, aikuisen ihmisen pitäisi tietää omat rajansa, mutta luoja tietää, että minäkin olen mennyt niistä yli ja läksyni toivottavasti oppinut.