Punajuuri-suklaakakku

Joitain aikoja sitten juurekset tuntuivat olevan ruokalehti- ja blogimaailmassa niin in ja pop, että niitä tungettiin yllättäviinkin paikkoihin. Useammassa lehdessä törmäsin etenkin punajuuri-suklaakakkuun, jota kilvan kehuttiin kosteaksi ja maukkaaksi. Saksin ohjeen talteen, reseptikirjani leikkeen fontista päätellen Me-lehdestä, myöhempää käyttöä varten. Se myöhempi käyttö realisoitui viime viikonloppuna, kun kylään tuli rakkaita ystäviä ja Tampereen yliopiston luomuruokapiirin tilauksesta oli vielä jäänyt yli muutama punajuuri.

Ohje löytyy myös netistä, niin kuin kaikki nykyään, ja on julkaistu Me-lehden numerossa 11/2011.

Punajuuri-suklaakakku

Poliittisesti värittyneitä mukeja saa Työväenmuseo Werstaan museokaupasta.

 250 g (3–4 kpl) punajuuria
vettä
ripaus suolaa
200 g taloussuklaata
150 g margariinia tai voita
2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
tomusokeria

Keitä punajuuret suolaripauksella maustetussa vedessä kypsiksi. Jäähdytä kylmällä, juoksevalla vedellä. Hienonna kuoritut punajuuret karkeaksi monitoimikoneessa tai silppua ne veitsellä. Peitä irtopohjavuoan (24–26 cm) pohja leivinpaperilla ja voitele vuoan reuna margariinilla.

Sulata suklaa miedolla lämmöllä liedellä tai mikrouunissa. Vaahdota rasva ja sokeri kuohkeaksi, lisää munat yksitellen koko ajan hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää seos, suklaasula sekä punajuurisilppu ja sekoita aineet taikinaksi. Kaada taikina vuokaan. Paista uunissa 175 asteessa 25–30 minuuttia.

Irrota vähän jäähtynyt kakku vuoasta ja siirrä se leivinpaperin kanssa tarjoiluvadille. Jäähdytä jääkaapissa muutamia tunteja tai yön yli. Tarjoa kakku huoneenlämpöisenä, siivilöi tomusokeria pinnalle.

Kakusta tuli oikein mainiota, ja punajuuren maku täydentää sopivasti suklaata. Jätin kakun hieman kosteaksi, mutakakkumaiseksi.  Sellaisenaan tämä on aika tujua, ja viereen sopisi jokin raikas kastike, jäätelö tai vaikka kermavaahto. Kakun verenpunainen väri ei kuvassa juuri näy. Ja koska juurekset ovat terveellisiä, ja suklaakin kasvaa puussa, on tämä kakku superterveellistä!

Suklaaunelma tv:stä

Olen taas tuijotellut innoissani telkkaria, kun sieltä tulee ainakin kaksi kiinnostavaa ohjelmaa. Master Chefin ja Top Chefin lisäksi muita ruokaohjelmia en juuri seuraa, kiinnostavia draamasarjoja sitäkin enemmän. Mutta koska tämä on ruokablogi, ehkä siihen ruokaan kannattaisi keskittyä enemmän.

Kirjoitin jo mainittujen sarjojen ensimmäisellä tuotantokaudella oman arvioni, mikä pitää monelta osin edelleen paikkansa. Master Chefissä häiritsee edelleen leikkaus, mutta nauhoitettuna seurattuna voi onneksi kelata kaikki "katkon jälkeen"-paljastusosuudet ja muut turhat pois. Osa kilpailijoista on ärsyttävämpiä kuin toiset, mutta omaa suosikkiani en ole vielä ehtinyt valita.

Top Chefissä ollaan jo loppusuoralla, jäljellä on enää neljä parasta. Eniten tykkään nuoriso-osastosta, mutta tosi kovatasoista porukkaa siellä taas on. Eikä toisaalta ihme, kun osalla kilpailijoista on jo omat Michelin-tähden ravintolansa.

Tv-kokkikilpailuissa mielestäni parasta ovat reseptit ja mahdollisuus itsekin oppia jotain ruuanlaitosta. Ihan aloittelevat ruuanlaittajat tuskin saavat sarjoista niin paljon irti, päinvastoin joku saattaa turhautuakin siihen, miten vaikealta ruuanlaitto vaikuttaa. Viimeisimmässä Master Chefissä olikin sellainen annos, jota on monimutkaisuudestaan huolimatta pakko kokeilla joskus:



Teemu Aura - Suklaakakkua, suolatoffeejäätelöä ja praline-maitosuklaamoussea
- Patisserie Teemu & Markus

Tosin tuota syömään on pakko kutsua joku muukin, mutta sen ei pitäisi olla mikään ongelma.

Piakkoin taas asiaa historiallisesta kokkaamisesta.