Kulunut kevät on mennyt ehkä vähän liiankin tiiviisti telsua tapittaessa. Minkäs teet, kun vastoin kaikkia ennakko-olettamuksia sieltä tulee kaikkea kivaa! Tallentava digiboksi on sekä siunaus että kirous, toisaalta on kätevä nauhottaa ohjelmia ja katsoa niitä sitten kun on aikaa (ja kelata mainoskatkojen ohi, herranjestas!), mutta toisaalta tulee nauhoitettua kaikenlaista, mikä vois ehkä kiinnostaa, etenkin elokuvia. Mutta ruoan ja ruokaohjelmien ystäville kevät on ollut oikein mielenkiintoinen.
Alkuvuoden tapaukset ovat ehdottomasti Master Chef ja Top Chef, joista molemmat ovat jo kohta loppumassa, ja joita molempia olen seurannut alusta asti. Tykkään eniten jälkimmäisestä, vaikka eron tekevät monet pienet asiat. Ammattilaista työssään on aina tietysti ilo seurata. Master Chefissä ehkä eniten tökkivät miesjuontajien yleinen habitus ja stailaus sekä ärsyttävä amerikkalainen leikkaus, jossa ensin näytetään joku asia, jonka jälkeen kolme puhuvaa päätä kertoo, mitä tapahtui. Etenkin Sirli ja Karoliina ovat olleet äänessä niin pahasti, etten enää oikein siedä kumpaakaan. Karoliinaa ei toisaalta enää tarvitse. Master Chefissä suosikkini on ehkä eniten Sikke Sumari, josta tykkäsin jo Kokkisodan aikana, mutta jos kilpailijoista pitää joku valita, niin Joonas ja Erik ovat ehkä tehneet suurimman vaikutuksen. Melkein kaikki muut kilpailijat ärsyttivät jollain tasolla.
Top Chefissä suosikkeja oli sitten useampi. Artoon tykästyin ensimmäisenä, ehkä sen takia, että olemme samanikäisiä, mutta hän on saanut elämässään näinkin nuorena jo paljon aikaiseksi. Myös hänen tatuointinsa vetoaa minuun: jos joskus pitäisi jotain pysyvää ihoonsa hakata, "Syö Juo Nauti" olisi ihan kelpo ohje tällaiselle hedonismiin taipuvaiselle tytölle. Arto kuitenkin putosi, jolloin aloin fanittaa neljää parasta: Akselia, Samua, Mikaa ja Anninaa. Markusta en voinut missään vaiheessa sietää. Hän tuntui tekevän koko ajan pahoja mokia, vaikka välillä homma sujuikin. Fyysinen olemus pisti myös silmään, samoiten anglismit. Se on kastike, eikä mikään dressing!
Anglismit häiritsevät myös ohjelmien nimissä. Ilmeisesti kyse on formaatin vaatimuksista, vaikka mieluusti olisin nähnyt telkkarissa Mestarikokin ja Huippukokin. Kotimaisuutta on onneksi painotettu molemmissa ohjelmissa, ja huippukeittiömestareita on löytynyt kotimaastakin television tarpeisiin. Tehdään sitä hyvin täälläkin, ja omista raaka-aineista!
Kahden jättiläisen lisäksi olen huomannut monia muita, kiinnostavia ruokaohjelmia. Kotimaisista esiin kannattaa nostaa Heikin lähiruokaa, missä Heikki Ahopelto kiertää ympäri maata paikallisten tuottajien perässä. Kolmannessa jaksossa oltiin Tampereen kauppahallissa ja tehtiin lempiruokaani lammaspataa, jonka kanssa nautittiin yhtä lempijuomistani sahtia! Kaiken kruunasi savusauna ja muurinpohjalätyt. Ei paremmaksi mene! Ohjelmassa on myös tietoa ruoantuotannosta ja elintarvikelainsäädännöstä. Sarjaa pystyy näköjään katsomaan myös netissä, mutta ohjelman alkuun on tungettu einesruokamainoksia, kuten telkkarissa. Onhan se ruokaa juu, muttei Soup in a cup tai Saarioisten roiskeläppä ehkä ole ihan katsojakunnan makuun.
Ulkomaalaisista ruokasarjoista seuraan lähinnä Jamien ruokavallankumousta. Ohjelmaa ei voi suositella kovin heikkohermoisille, sillä Jamien tarkoitus on saada Amerikan epäterveellisin kaupunki, Huntington, Länsi-Virginia, ja tämän esimerkin kautta koko maa, tajuamaan ruokansa epäterveellisyyden. Rasvan, lisäaineiden ja prosessoidun ruoan kulutus on niin suurta, että koululaisille tarjotaan aamiaiseksi pizzaa ja lounaaksi nugetteja. Yhteistyöhön lupautuneen perheen käytetyin kodinkone on rasvakeitin. Lasten odotettu elinikä on alempi kuin vanhempiensa varhain aloitetun ylensyönnin seurauksena. Esimerkkiperheen 12-vuotiaalla pojalla epäiltiin aikuistyypin diabetesta. Ohjelman tarkoitus on järkyttää, ja siinä se kyllä onnistuu. Välillä mennään amerikkalaisen idiotismin päivittelyn kautta sosiaalipornoon, mutta onhan se nyt ihan hemmetin pelottavaa, että jossain tapahtuu tuollaista. Tätäkin pystyy seuraamaan netissä, toisaalta tarjolla on vain edellinen jakso ennen seuraavan esittämistä. Loput löytyvät Youtubesta. Sieltä pystyy seuraamaan esimerkiksi ekaluokkalaisia, jotka eivät tunnista tomaattia tai perunaa, mutta vetävät kyllä kaksin käsin ranskalaisia ketsupilla. Jamie näyttää lapsille, miten broilerinruhosta irroitetaan mössö, josta nugetit tehdään, mutta kun mössön paistaa rasvassa, haluaisivat lapset silti syödä sitä. Kouluruokailusta vastaava täti vaatii, että Jamien kasvisnuudeleiden rinnalla tarjotaan lisää vihanneksia, vaikka ranskalaisia. Ranskalaiset lasketaan vihanneksiksi. Vain muutamia mainitakseni. Kannattaa katsoa itse.
Ruokaohjelmien lisäksi seuraan Täydellisiä naisia, vaikka sarja onkin nyt tauolla, sekä Idolsia. Täytyyhän lukiokaveriani kannustaa! Edellistä linkkiä etsiessäni silmiini osui Maikkarin etusivulta ruokaosiosta Perussuomalainen lihakeitto. Siis mitä hittoa? Saako siihen Soinin sisäpaistia? Edustaako lihakeitto jotain puoluetta? Miksei Keskustaa, miksi persuja? Tykkään lihakeitosta, mutta en missään nimessä halua yhdistää sitä perussuomalaisiin, enkä oikein mihinkään muuhunkaan puolueeseen. Kotimaisen, puhtaan ruoan pitäisi olla kaikille yhteinen asia, mutta usein tämäkin jää kaunopuheiden tasolle. Kauhulla odotan esim. Ahlmanin maitobaarin kohtaloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti