Omppusirkus

Jokasyksyinen omenashow alkaa pikku hiljaa olla voiton puolella. Vanhemmillani on viitisen erilajikkeista omenapuuta, joista saadaan syksyn mittaan aikamoinen sato. Nyt, kun myös omassa asunnossani on hillokellari, olen hyvällä omallatunnolla keittänyt hilloksi niin paljon kuin pystyn, ja siideriäkin on toinen satsi tulossa. Ensimmäisen erän tein vähän mauttomiksi jääneistä punakaneleista, ja saa nähdä, kehittyykö niihin mitään makua kellarissa. Toiseen, vielä käymässä olevaan erään laitoin päärynäomenoita, joiden kirpeä maku luultavasti sopii siideriin hyvin. Pitäisi pullottaa satsi tänään, mutta käyminen näyttää jääneen vähän vähäiseksi. Aikaisemmat erät ovat kuplineet iloisesti sammiossaan, mutta tämä viimeisin ei ole oikein innostunut. Mitäköhän siitäkin tulee.

Mutta koska omppuja on vaikka huru mykky, ei yhtään haittaa nämä siiderikokeilut. Sillä sen kerran, kun kokeilu onnistuu, tietää, mihin kaikki tulevien vuosien omput päätyvät. Viime vuoden testierä ei käynyt pullossa yhtään. Epäilen, että lämmitin vierrettä sokerin lisäämisen yhteydessä liikaa, jolloin hiiva kuoli ja lopputuloksena oli liian makeaa mutta silti alkoholilta maistuvaa omenamehua. Tämän vuoden erien kanssa olen varovaisempi, ja katsotaan, mitä seuraa. Ehkä räjähteleviä pulloja, mutta tuleepahan sekin sitten testattua.

Omenapiirakassa on se huono puoli, ettei sitä kannata ottaa osaksi päivittäistä ruokavaliota. Lisäksi piirakkaan menee vain pari omenaa. Omenahyveeseen menee enemmän, ja sitä olemmekin useamman kerran syöneet. Hilloa on keitetty jo riittävästi. Osan omenoista olen kuivannut, mutta kuivuriinkaan ei mene kerralla kuin seitsemän omenaa. Olen siis edelleen avoin uusille resepteille, etenkin sellaisille, joihin ei liity piirakka tai hillo.

Facebookissa pari vuotta sitten asiaa harmiteltuani sain Ranskassa asuneelta kaveriltani seuraavanlaisen ohjeen. Siiderin kohdalla jouduin tyytymään kaupan valikoimiin. Kanaa en nykyään juuri syö siihen liittyvien eettisten ongelmien takia, mutta aina välillä tulee sitäkin ostettua.

Omena-kanapasta

pari kanan rintafilettä paloina
pari omenaa
sipuli 
valkosipulinkynsi
hyvää omenasiideriä (unohda suomalaiset panimot, käytä esim. Ecussonia tai jotain brittiläistä)
purkki ranskankermaa
suolaa, pippuria

Pilko kanafileet, sipuli ja valkosipuli. Paista pannulla n. 10 min. Pilko omenat, lisää pannulle, lorauta mukaan myös siideriä. Keitä hetki, lisää ranskankerma, suolaa ja pippuroi. Tarjoa haluamasi pastan kanssa. Lopun siiderin voi juoda ruoan kanssa.

Kyl määki ku muutki

Blogosfäärissä ja sosiaalisessa mediassa on tässä joitain aikoja kohkattu avokadopastasta. Re­sep­ti on Alexan­der ja Han­na Gul­lich­se­nin Saf­kaa-keit­to­kir­jas­ta, ja siihen liittyy tarina. Pari on kuulemma sopinut hääpäivänsä miehen kokattua tulevalle morsiolleen ekaa kertaa tätä jumalaista ruokaa. Oliko se sitten niin ihmeellistä, että antaisin elämäni sitä kokanneelle miehelle?

Itse asiassa minähän sen ruoan tein ja sormukset on jo vaihdettu.

Olihan se ihan hyvää, muttei nyt mitenkään jumalaista. Mieskin sanoi syöneensä monesti parempaa pastaa, mikä nyt ei ole ihme kun se on jokusen hetken Italiassa asunut. Menikö jokin siis pieleen, vai ollaanko tässä vaan nirsoja pastanjauhajia? Vai olivatko odotukset liian korkealla jatkuvan hehkutuksen takia? Mene ja tiedä.

Avokadopasta

400–500 g spa­get­tia

Kastike: 
1 val­ko­si­pu­lin­kyn­si
1/2 chi­liä (pois­ta sie­me­net)
1 li­met­ti
2 kyp­sää avo­ka­doa
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria
1/2 dl olii­vi­öl­jyä
kou­ral­li­nen ba­si­li­kaa
kou­ral­li­nen leh­ti­per­sil­jaa
30 g (1 dl) raas­tet­tua pe­co­ri­noa
30 g (1 dl) raas­tet­tua par­me­saa­nia

Laita spagetti kiehumaan. Pilko avokado, valkosipuli ja chili. Revi yrtit sekaan, purista limetinmehu päälle, lisää oliiviöljy. Kun spagetti on valmista, ota noin desi keitinlientä ja sekoita se kastikkeeseen, jotta siitä tulee juoksevampaa. Sekoita pasta ja kastike, lisää juusto (meillä oli vain parmesaania), rouhaise suolaa ja pippuria mukaan. Tarjoile.

Viina ja ilonpito

Graduni kysymyksenasettelusta ja mielenkiintoisimmista ongelmakohdista voi lukea nyt myös netissä. Hybris on historianopiskelijatovereideni toimittama esseistis-asiallinen tiedelehti, johon olen aiemminkin kirjoittanut kandintutkielmani tiimoilta. Silloin tosin Hybris oli vielä paperiversiona, enkä muista, mihin numeroon kirjoittelin 1500-1600-lukujen kestikievareista Suomessa. Numero on kuitenkin helppo tunnistaa: artikkelistani tehtiin kansijuttu ja kuvassa ollaan kapakassa, missäs muuallakaan. Tämänkertaisen numeron teemana oli Tiede <3 Viihde, ja ajattelin oman alkoholitutkimukseni sopivan siihen kuin nenä päähän.

Kuten tästä uudemmasta artikkelista käy ilmi, siirryin gradussani kestikievarilaitoksesta siihen, mitä niissä tarjoillaan. Toisaalta ainakaan gradun tämänhetkisessä versiossa ei kievareista juuri puhuta, vaan olen keskittynyt oluen rooliin etenkin veronmaksussa. Kievareista ei ole juuri lähteitä, ja ne ovat pääasiassa ylhäältäpäin annettuja ohjeita siitä, miten kievarilaitos pitää järjestämän. Herkullisia tarinoita kapakkatappeluista ei ole siis tullut vielä vastaan. 

Mausteviiniä tarttis ihmisen tehdä tällaisessa koleassa ilmassa, sanon minä.

Kauhupöperöä

Tarkkasilmäinen blogieni lukija on varmaankin perillä hassuista harrastuksistani. Aloitin live-roolipelit eli näytelmäroolipelaamisen eli larppaamisen kymmenen (!) vuotta sitten. Yliopistoaikanani olen puoliaktiivisesti harrastanut myös pöytäroolipelejä, ja kuten varmaan jokainen suomalainen, olen myös pelannut lautapelejä. Varsinaiseksi lautapeliharrastajaksi en kuitenkaan itseäni laske, vaikka nyt kaveriporukankin innostuttua peli-iltoja on tullut järjestettyä useamminkin.

Ostin keväällä maanmainiosta Tukholman Scifi-bokhandelista Arkham Horror -kauhulautapelin, johon olin jo aikaisemmin tutustunut. Tietysti iltojen hämärtyessä ja viilentyessä piti sitä päästä pelailemaankin. Nörttityttöjen blogissa oli jo aikaisemmin pohdittu ruoan ja roolipelien yhdistämistä, niinpä minäkin halusin tarjoilla peliporukalle teemaansopivaa ruokaa. Kattaukseen valikoitui sydänpata, koska olen tehnyt sitä aikaisemminkin ja se on hyvää ja erikoista.

Sydän on ihan mainio raaka-aine, vaikka se vaatii pitkän kypsennysajan ja sen käsittely saattaa olla heikkohermoiselle liikaa. Se nimittäin näyttää jauhelihauskovaiselle siltä, mitä se on. Sydäntä saa lihatiskeiltä ja pienemmistä erikoiskaupoista, oma vasikansydämemme napattiin mukaan Lähiruokapuoti Lempistä. Hinta oli muistaakseni 12 e / kg.

Tämän padan toteutuksesta vastasi rakas avokkini, koska itse olin töissä. Sydämen marinoimiseen ja hauduttamiseen menee aikaa, joten mitään pikaruokaa tämä ei ole, mutta lopputulos palkitsee kyllä. Ohje on alun perin Etelä-Suomen sanomista vuosien takaa, mutta tätä on hieman modailtu. Sydänohjeita kannattaa etsiä vanhoista keittokirjoista, ja luottaa ainoastaan sellaisiin, jotka hauduttavat pataa 3-4 h. Toisaalta mikä tahansa pataohje sopii varmasti pienellä modauksella. Itse olen tehnyt vain tätä tomaattipohjaista, mutta samassa lehtileikkeessä on ohje myös sinappiseen sydänpataan. Ehkä sitä seuraavaksi?

Verenpunainen sydänpata

1 naudan sydän (n. 500 g)

Marinadi: 

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 tkl tomaattimurskaa
1 laakerinlehti
rosmariinia
timjamia
suolaa
valkopippuria

Pataan: 

pari porkkanaa
paprika
tomaattipyrettä
persiljaa
suolaa, pippuria

Puhdista ensin sydän. Poista kalvot, rasva ja isoimmat verisuonet. Paloittele ja huuhtele veret pois. Voit myös liottaa paloja. Tee marinadi, ja laita sydänpalat siihen yön yli (meidän marinointiaika oli vain 4 h, ja epäilen, miten marinointi vaikuttaa lopputulokseen). Poista sydänpalat liemestä ja ruskista ne padassa voissa tai öljyssä. Lisää paloitellut porkkanat ja paprika sekä marinointiliemi, hauduta 3-4 h miedossa lämmössä. Jos pata kuivuu, lisää vettä, ja halutessasi tomaattipyree. Suolaa, pippuria ja muita mausteita maun mukaan. Koristele persiljalla ennen tarjoilua. Lisukkeena meillä oli perunaa, porkkanaa ja kukkakaalia sekä salaattia, puolukkaa ja erinäköisiä purkkilisukkeita (suolakurkkuja, punasipulihilloketta, kesäkurpitsa-porkkanahilloa). Syöjiä oli viisi, joista kolme kovanälkäistä nuorta miestä, ja melkein kaikki meni.

Jokainen vieraista toi vähän naposteltavaa, joten niitä oli ehkä vähän liikaakin.

Tarvitaan myös vihainen pehmo-Cthulhu

Seuraavaan peli-iltaan ajattelin tekeväni jauhemaksapihvejä. Kasvissyöjä voi lähteä omaan kauhuruokaansa vaikka punajuuri edellä. Eikä näitä pöperöitä ole tarkoitettu vain kuriositeeteiksi tai kauhulla popsittaviksi, vaan sisäelinruokaa voi valmistaa muutenkin. Teeman puitteissa voi tulla kokeilleeksi ruokia, joita ei välttämättä muuten tulisi syötyä, ja huomata niiden sopivuus normaaliinkin elämään. Etenkin sisäelimet ovat halveksuttua ruokaa, jonka yleensä ajatellaan sopivan vain eläimille, mutta ne ovat hyvinkin edullisia ja maukkaita. Sydän on pitkään haudutettuna todella pehmeää ja lihaisan makuista, vähän riistan tapaista. Sisäelinten käyttö sopii myös omaan ruokafilosofiaani: jos kerran eläin on henkensä heittänyt minun takiani, kannattaa se käyttää kokonaan ja mahdollisimman tarkasti.

Syksy on ehkä paras ruoka-aika: sadonkorjuun tuoreet maut, viilenevän illan runsaat pataruoat, säilöntäkausi, villasukat ja maustettu punaviini!

Tää se päivä on!

Jaa mikä?

Uusien pottujen päivä!

Näköjään viime vuonna söin ekat potut samoihin aikoihin kuin nyt. Ruotsalaista uutta perunaa on saanut jo melkein siitä asti kun tähän maahan saavuin, mutta jostain syystä ei ole tullut ostettua. Tänään tajusin sen, että nyt on pottua saatava. Ja hitto, juhannuskin on jo ensi viikolla! Sen kunniaksi ostin purkin juhannussilliä.

Suomalaiset varhaisperunat on kyllä parempia. Näissä oli vähän liian kova kuori ja vähän liian jauhoinen maku. Kai seuraavaksi testaan ruotsalaisia mansikoita. Suomessa ostan mansikkani ja pottuni kotimaisina, muttei niitä tänne tuoda. Mutta jos asuu Ruotsissa, niin kotimaisiahan ne ruotsalaiset on.

Omnomnom.

Tulista tofua

Ja kun vauhtiin päästiin, on hyvä jatkaa!

Tätä tofuwokkia tehtiin jo talvella, kun oli kylmä. Toveri Heleenan kanssa saatiin aikaiseksi tulinen ja maistuva mössö. Eikä raaka-ainelistakaan ole pitkä. Tofu on mielestäni parhaimmillaan juuri mausteisissa kastikkeissa, sillä sen maku itsessään ei ole kummoinen. Marinoimalla tai esim. kylmäsavustamalla makua voi parantaa, mutta jos on vasta tutustumassa tofuun, kannattaa lähteä mausteiselta pohjalta.

Tulinen tofuwokki

täysjyväriisinuudeleita
paketti maustamatonta tofua
paprika
sipuli
purkki ananasmurskaa
chili-valkosipulitahnaa maun mukaan (me käytimme Ruoveden herkun valmista tahnaa, mutta vastaavaa voi tehdä esim. tällä reseptillä)

Laita riisinuudelit likoamaan, niitä ei tarvitse keittää. Pilko tofu, paprika ja sipuli, paista öljyssä. Lisää ananasmurska ja mausta chili-valkosipulitahnalla. Tarkista maku. Lisää nuudelit ja pyöräytä sen verran, että ne lämpiävät. Älä syö liikaa vaikka mieli tekis.

Ruokaisa salaatti

Halpaa ja hyvää kasvisruokaa -ideaa jatkaakseni (vaikka vähän tauolle jäi) tässä tulee oma versioni kuskus-salaatista. Teen sen nykyään mielummin ohrasta kuin vehnästä, ja koska salaatin maku tulee öljystä ja mausteista, ei se lopputulokseen juuri vaikuta. Fiiliksen, seuran ja jääkaapin sisällön mukaan laitan proteiiniksi joko kylmäsavustettua/marinoitua tofua tai fetaa. Ensimmäisellä tämä on vegaaninen versio.

Koska tämä ei nahistu kuten useimmat salaatit, voi hyvin tehdä isomman satsin vaikka työpaikkalounaaksi tai piknikille. Jos keität ohraa lisukkeeksi toiselle ruoalle, voit hyvin keittää isomman määrän ja tehdä seuraavana päivänä tätä. Joskus olen keittänyt ohraa tai kuskusta pelkkää salaattia varten, mutta sen jäähdyttäminen on aikamoista.

Itämaisvaikutteinen ohrasalaatti

2 dl keitettyä lisukeohraa tai rikottuja ohrasuurimoita
200 - 250 g kylmäsavustettua tai marinoitua tofua tai fetaa
pätkä kurkkua
pari tomaattia
puolikas paprikaa
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiveja
tuoretta minttua 
puolikas punasipuli
oliiviöljyä

Keitä ohra niukassa vedessä kypsäksi, n. 15-20 min, jos sinulla ei ole esim. edelliseltä päivältä jäänyttä ohraa. Huuhdo kylmällä vedellä ja anna jäähtyä. Pilko muut ainekset, sekoita salaattiin, ja jos maltat odottaa, anna makujen tasaantua. Tämän voi hyvin valmistaa etukäteen. Eikä haittaa, jos osa aineksista puuttuu tai haluat jättää esim. oliivit tai sipulin pois. Ei tuossa mallikuvan salaatissakaan kaikkea ole :D