Itse asiassa minähän sen ruoan tein ja sormukset on jo vaihdettu.
Olihan se ihan hyvää, muttei nyt mitenkään jumalaista. Mieskin sanoi syöneensä monesti parempaa pastaa, mikä nyt ei ole ihme kun se on jokusen hetken Italiassa asunut. Menikö jokin siis pieleen, vai ollaanko tässä vaan nirsoja pastanjauhajia? Vai olivatko odotukset liian korkealla jatkuvan hehkutuksen takia? Mene ja tiedä.
Avokadopasta
400–500 g spagettia
Kastike:
1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
1/2 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
Laita spagetti kiehumaan. Pilko avokado, valkosipuli ja chili. Revi yrtit sekaan, purista limetinmehu päälle, lisää oliiviöljy. Kun spagetti on valmista, ota noin desi keitinlientä ja sekoita se kastikkeeseen, jotta siitä tulee juoksevampaa. Sekoita pasta ja kastike, lisää juusto (meillä oli vain parmesaania), rouhaise suolaa ja pippuria mukaan. Tarjoile.
Tässä hehkutuksessa näkyy trendien voima. Ei tuossa ohjeessa ole mitään niin kreisiä ja vallankumouksellista (tai siis oon mä ainakin syöny avokadopastaa tätä ennenkin) että se ansaitsis kulttiaseman, mut se voi sen saada. Ainakin kirja muistetaan siitä. Ehkä siks koska tarina on kuitenkin hyvä?
VastaaPoista