Koska ruoan kuvaaminen alkaa nykyään olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ovat museotkin kiinnostuneet ruokakulttuurin muutoksista. Suomi syö ja juo -projektiin voi kätevästi osallistua lähettämällä oman ruokakuvansa. Sen ei tarvitse olla ihmeellinen, vaan mitä arkisempi ja tavanomaisempi, sitä parempi. Ja mitä enemmän niitä on, sitä enemmän ne kertovat meistä kaikista.
Sitten pitää vain miettiä, montako tuonne lähettäisi...
maanantai 23. syyskuuta 2013
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Onneksi vain kerran vuodessa on Ropecon
Akateemista uraa odotellessa olen hionut luennoitsijantaitojani Euroopan suurimmassa roolipelifestarissa Ropeconissa, joka järjestetään vuosittain heinä-elokuussa Espoon Otaniemessä. Tänä vuonna tapahtuma on jo ensi viikonloppuna. Koska paikalla on varsin edustava otos Suomen larppaajista ja historianelävöittäjistä, olen yleensä käynyt puhumassa opiskelujani liippaavasta aiheesta. Koska majatalo on yksi yleisimmistä larpin tapahtumapaikoista, pidin yhtenä vuonna esitelmän kandintutkielmastani, kestikievareiden toiminnasta Suomessa ennen vuotta 1649. Jonain vuonna puhuin romantiikasta aatehistoriallisena suuntauksena, erityisesti kansallisromantiikasta. Olen pitänyt myös yhden luennon erilaisten tapahtumien ruokailun organisoinnista. Tänä vuonna aiheenani on graduni, ja vihdoin sain laittaa ohjelmaesittelyyn nimeni eteen maagisen lyhenteen FM. Tuoko titteli sitten enemmän kuulijoita, saa nähdä.
Perjantai-iltana klo 22 siis tapahtuu salissa 26. Tule paikalle, jos et jaksa lukea sitä varsinaista opusta. Osta viikonloppuranneke, koska se maksaa alle 30 euroa ja ohjelmaa on jokaiseen makuun. Ohjelmani ei sovellu alaikäisille, etten vahingossakaan antaisi heidän ymmärtää, että alkoholista voi seurata jotain hyvääkin.
Perjantai-iltana klo 22 siis tapahtuu salissa 26. Tule paikalle, jos et jaksa lukea sitä varsinaista opusta. Osta viikonloppuranneke, koska se maksaa alle 30 euroa ja ohjelmaa on jokaiseen makuun. Ohjelmani ei sovellu alaikäisille, etten vahingossakaan antaisi heidän ymmärtää, että alkoholista voi seurata jotain hyvääkin.
Suomalainen alkoholikulttuuri ennen paloviinaa
Pe 22:00 -
La 00:00
Paikka: Sali 26
Tyyppi: Aloittelijaystävällinen Esitelmä
Paikka: Sali 26
Tyyppi: Aloittelijaystävällinen Esitelmä
Järjestäjä:
Jenni Lares
Olut oli aiemmin tärkeä osa päivittäistä elämää. Koska sitä
juotiin arkenakin, oltiinko jatkuvasti humalassa? Mikä erotti arjen ja
juhlan? Millainen käytös oli humalassa sallittua? FM Jenni Lares vastaa
näiden lisäksi myös siihen, pitääkö myytti suomalaisesta viinapäästä
paikkansa ja voiko ilman viinaa pitää hauskaa. K-18.
Ja niin, otsikon kappale on tietysti Ropeconin virallinen tunnusbiisi. Se on kuulemma saanut ensiesityksensä vuoden 2005 'conissa, mutta herramunjee, ei siitä voi niin kauan olla.
Ja niin, otsikon kappale on tietysti Ropeconin virallinen tunnusbiisi. Se on kuulemma saanut ensiesityksensä vuoden 2005 'conissa, mutta herramunjee, ei siitä voi niin kauan olla.
Siideribooli
Aina välillä teen jänniä ruokakokeiluja vain siksi, ettei nuuka luontoni anna heittää ruokaa pois, ellei se ole pilalla. Olin jo pidempään miettinyt jatkokäyttöä viimesyksyiselle siiderille, joka oli muuten ihan kelvollista, muttei maistunut millekään, ei myöskään se päärynäomenoista tehty. Kotipihan omput eivät ilmeisesti ole riittävän kirpeitä siideriomenoiksi, vaikka niistä hyvää mehua ja hilloa tuleekin. Kierrekorkkisiin viinipulloihin ja yhteen kolmen litran kanisteriin säilötty siideri oli koostumukseltaan ja alkoholipitoisuudeltaan oikein mainiota, mutta siinä ei omena maistunut. Lorauksen käytin tuon edellisen linkin omena-kanapataan, ja se toimi siinä kyllä ihan kivasti. Siideriä kuitenkin on ihan kohtuullisesti, joten uuden asunnon tupareissa päätin jatkokäyttää tuotoksen booliin.
Ostin kaupasta kaikenlaista, mitä kannattaisi kokea omenasiiderin kanssa. Pohjana käytin 0,5 l siideriä, puoli pulloa valkkaria ja mintunlehtiä. Ensimmäisenä lantrinkina kokeilin Hartwallin omena-inkiväärilimua, mikä ensin maistui hammastahnalle, mutta suhteita muuttamalla muotoutui oikein mainioksi booliksi. Myös saman firman omenamehu+kivennäisvesijuoma toimi oikein hyvin. Boolin väljähtymisen estämiseksi käytin jäähdyttämiseen jäisiä omenalohkoja.
Kuvaa en valitettavasti saanut, mutta voin vielä kysellä sen perään. Muina juhlatarjottavina oli sitä perinteistä: kakkua, keksejä, perunasalaattia, ruissipsejä ja valkosipulidippiä.
Vanhemmat uhkasivat kaataa meidän omenapuut, kun ne ovat niin vanhoja ja raihnaisia. Vaadin edes muutaman säilyttämistä. Siideriä en taida niistä enää tehdä, mutta voihan omppua käyttää vaikka mihin.
Ostin kaupasta kaikenlaista, mitä kannattaisi kokea omenasiiderin kanssa. Pohjana käytin 0,5 l siideriä, puoli pulloa valkkaria ja mintunlehtiä. Ensimmäisenä lantrinkina kokeilin Hartwallin omena-inkiväärilimua, mikä ensin maistui hammastahnalle, mutta suhteita muuttamalla muotoutui oikein mainioksi booliksi. Myös saman firman omenamehu+kivennäisvesijuoma toimi oikein hyvin. Boolin väljähtymisen estämiseksi käytin jäähdyttämiseen jäisiä omenalohkoja.
Kuvaa en valitettavasti saanut, mutta voin vielä kysellä sen perään. Muina juhlatarjottavina oli sitä perinteistä: kakkua, keksejä, perunasalaattia, ruissipsejä ja valkosipulidippiä.
Vanhemmat uhkasivat kaataa meidän omenapuut, kun ne ovat niin vanhoja ja raihnaisia. Vaadin edes muutaman säilyttämistä. Siideriä en taida niistä enää tehdä, mutta voihan omppua käyttää vaikka mihin.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Synttäri(melkein)kaakku
Olen varsinainen juhannuslapsi, sillä syntymäpäiväni on 24.6. Lapsena harmitti, kun en keskellä kesää voinut pitää kaverisynttäreitä, joten synttärijuhlani ovat keskittyneet vanhemmalle iälle. Joinain vuosina varsinainen päivä on osunut jopa juhannusaattoon tai -päivään, ja yleensä synttärijuhlallisuudet ovat liittyneet juhannusjuhlintaan. Tänä vuonna vietin juhannuksen toisaalla, ja juhlin vasta myöhemmin. Synttärikakkuna on aina ollut mansikkakakku, joka joinain vuosina on tehty ruotsalaisista mansikoista kotimaisia odottaessa, tai mökkiolosuhteissa, jolloin kermavaahtoa pursotetaan pakastepussin kulmasta. Hyvää se on kuitenkin aina ollut.
Tänä vuonna olin vähän suuruudenhullu ja unohdin, minkäkokoinen taikina vuokaani menee. Yhdistettynä uuden asunnon uuniin oli lopputuloksena pursuileva taikina, joka paloi tehokkaasti uuninpohjaan kiinni. Käryn vuoksi pahimmat palojäljet oli rapsuteltava pois jo paistamisen aikana, ja avoinna ollut uuninluukku tietysti lätsäytti kaakun. Lopputulos ei ollut kovinkaan kaunis.
Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä pohja paistui kypsäksi ja maistui hyvältä. Olin käyttänyt täysjyvävehnäjauhoja vaaleiden jauhojen sijasta, ja lopputulos oli sen verran hyvää, että taidan tehdä näin jatkossakin. Täysjyväjauhoilla saattoi olla toisaalta vaikutusta kakun koostumukseen, joten täytyy testata vielä oikeankokoisella taikinalla. Lisäksi oli kermavaahtoa ja mansikoita, joten synttärikakku tarjottiin tällä kertaa pappilan hätävara -tyyppisenä ratkaisuna lasikulhosta.
Tänä vuonna olin vähän suuruudenhullu ja unohdin, minkäkokoinen taikina vuokaani menee. Yhdistettynä uuden asunnon uuniin oli lopputuloksena pursuileva taikina, joka paloi tehokkaasti uuninpohjaan kiinni. Käryn vuoksi pahimmat palojäljet oli rapsuteltava pois jo paistamisen aikana, ja avoinna ollut uuninluukku tietysti lätsäytti kaakun. Lopputulos ei ollut kovinkaan kaunis.
Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä pohja paistui kypsäksi ja maistui hyvältä. Olin käyttänyt täysjyvävehnäjauhoja vaaleiden jauhojen sijasta, ja lopputulos oli sen verran hyvää, että taidan tehdä näin jatkossakin. Täysjyväjauhoilla saattoi olla toisaalta vaikutusta kakun koostumukseen, joten täytyy testata vielä oikeankokoisella taikinalla. Lisäksi oli kermavaahtoa ja mansikoita, joten synttärikakku tarjottiin tällä kertaa pappilan hätävara -tyyppisenä ratkaisuna lasikulhosta.
Suolapalana tarjosin peruna-juustosalaattia oliivien ja suolakurkkujen kera.
HätävarakakkuSokerivaahtokakkupohjaa (ohje esim. täällä tai täällä, halutessasi voit käyttää täysjyväjauhoja tai maustaa taikinaa esim. kaakaolla tai pähkinöillä. Lisäsin vähän vaniljasokeria.)KermavaahtoaMansikoitaMurenna kakkupohja käsin. Kokoa kulhoon, mieluiten lasiseen niin rakenne näkyy, kerroksittain kakkupohjaa, kermavaahtoa ja mansikoita. Jos kakkupohja on kovin kuivaa, voit kostuttaa sitä hillolla, mehulla tai maidolla. Halutessasi voit myös väittää vieraille, että sinun oli tarkoitus tehdä kerrankin erilainen kakku.
Peruna-juustosalaattikilo uusia perunoitatilliä, sekä keittämiseen että tarjoiluunkeitettyjä kananmuniapurkki ranskankermaatujaus majoneesialeipäjuustoasitruunaasuolaa, pippuriaKeitä perunat tillillä ja suolalla maustetussa vedessä, anna jäähtyä. Tai sitten voit keittää isomman määrän perunoita edellisenä päivänä, ja säästää ylijääneet salaattiin. Keitä myös kananmunat. Kuutioi jäähtyneet perunat, munat ja juusto, lisää muut aineet. Mausta tillillä, sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Jos tiedät, että kaikki syöjät pitävät oliiveista tai suolakurkuista, voit lisätä ne valmiiksi salaattiin. Myös silli toimii tämän kanssa hyvin.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Myöhäinen kesä
Tulihan se kesä, kun riittävästi odotti! Omaan alkukesääni on työpaikan vaihtumisen lisäksi kuulunut myös muutto, jonka yhteydessä turkoosi keittiö muuttui vihreäksi. Olen kyllä suunnattomasti viehättynyt 50-luvun asuntoihin: remontit alkaa olla jo tehty, pohjakaavat ovat fiksuja ja vaikkei keittiössä olisi paljoa tilaa, kaapeista sitä ainakin löytyy. Uudemmissa asunnoissa suositut avohyllyt saattavat olla ihan nättejä, mutta ne keräävät valtavasti pölyä. Pidän mielummin ruoka-astiat suojassa, vaikka kuinka nättejä olisivat. Voihan niitä ihastella sitten kattauksessa.
Ensimmäinen kesäkeittokin jäi juhannuksen jälkeiseen aikaan, mutta pakko sitäkin oli saada.
Uuteen asuntooni kuuluu myös lasitettu parveke, jonka sain vihdoin laitettua kuntoon. Lasien ja lattian pesun jälkeen oli aika levittää matto ja istuttaa yrtit. Tällä kertaa laitoin persiljaa, tilliä, basilikaa ja rucolaa. Olin kasvattanut taimet etukäteen keittiön ikkunalaudalla, ja sopivasti ostettu rucolapuska pääsi myös multaan.
Lisäksi kokeilin ämpäriperunaa! Pitkään näytti, ettei siitä tule mitään, mutta nyt tuo kasvaa jo kymmenen senttiä päivässä. Syksystä saadaan oman maan pottua!
Ensimmäinen kesäkeittokin jäi juhannuksen jälkeiseen aikaan, mutta pakko sitäkin oli saada.
Kesäkeitto
Litra vettä
Perunoita pari kourallista
3-4 porkkanaa
pari sipulia
kukkakaalia
herneitä
suolaa, pippuria
yrttejä, esim. tilliä, lipstikkaa
loraus maitoa
Keiton reseptiä ja suhteita on helppo muuttaa sen mukaan, mitä aineksia on, mistä pitää ja montako syöjää on. Ei tästä kannata turhia stressata. Toiset paloittelevat kasvikset aika pieniksi, mutta minä jätän ne aika isoiksi.
Keitä vesi, lisää suola ja kokonaiset pippurit. Jos käytät kuivattuja yrttejä (kuten minä jouduin tekemään), lisää ne nyt. Pese kasvikset. Harjaa perunoista kuorta pois, halkaise isoimmat ja laita kiehumaan. Hetken päästä laita paloitellut porkkanat kiehumaan. Kun juurekset ovat hetken kiehuneet, lisää pilkotut sipulit varsineen ja kukkakaali. Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää herneet, maito ja tuoreet yrtit. Kiehauta vielä. Tarjoa leivän kanssa.
Uuteen asuntooni kuuluu myös lasitettu parveke, jonka sain vihdoin laitettua kuntoon. Lasien ja lattian pesun jälkeen oli aika levittää matto ja istuttaa yrtit. Tällä kertaa laitoin persiljaa, tilliä, basilikaa ja rucolaa. Olin kasvattanut taimet etukäteen keittiön ikkunalaudalla, ja sopivasti ostettu rucolapuska pääsi myös multaan.
Lisäksi kokeilin ämpäriperunaa! Pitkään näytti, ettei siitä tule mitään, mutta nyt tuo kasvaa jo kymmenen senttiä päivässä. Syksystä saadaan oman maan pottua!
lauantai 8. kesäkuuta 2013
The (Drinking) Game of Thrones
Kaveriporukassani on viimeisen vuoden aikana virinnyt varsinainen GoT-innostus. Olemme seuranneet tv-sarjaa, lukeneet kirjat ja pelanneet lautapeliä. Uudenvuoden mökkireissua varten kehittelin alkoholipitoisen juoman jokaiselle suvulle, joka lautapelissä esiintyy. Tästä syystä listalta ei löydy esim. Targaryenejä. Tarkoitus oli, että jokainen juo vain sen suvun juomaa, jota pelaa. Jossain määrin tässä onnistuttiinkin."When you play the game of thrones, you either win or you die." - Cersei Lannister
Osa juomista on suoraan kopioitu Nörttityttöjen joulukalenterista, osa on poimittu tästä netissä kiertäneestä kuvasta, osa on ihan omaa tuotostani tai edellämainituista kehitettyjä.
Stark
Jäiseen shottilasiin kerrostetaan noin 2cl kylmää
tervasnapsia pohjalle ja 2cl kylmää vodkaa päälle. Tarkemmat ohjeet nörttitytöiltä.
Baratheon
2 cl Jägermeister
2 cl kermalikööriä
Greyjoy
Tämä maistuu kuulemma merivedeltä, kun ainekset ovat kylmiä. Mikäs sen sopivampaa!
1 cl giniä
1 cl triple sec
1 cl rommia
1 cl vodkaa
Vissyä
1 cl triple sec
1 cl rommia
1 cl vodkaa
Vissyä
Lannister
Lannistereille sopii myös mausteviini, mm. Cersein ja Tyrionin suosikkijuoma. Mausteviini sopii myös GoT-teemaiseen iltaan noin yleensäkin. Mutta halusin ehdottomasti kokeilla Nörttityttöjen joulukalenterin pientä ja pippurista Tyrionia, joten hän päätyi, luultavasti vastentahtoisesti, edustamaan tässä sukuaan.
Tyrion Lannister:
2cl vaniljalikööri (esim. Galliano)
2cl chilivodka
ananasmehu
2cl vaniljalikööri (esim. Galliano)
2cl chilivodka
ananasmehu
Tyrell
2 cl blue curacao
2 cl blue curacao
2 cl Galliano
appelsiinimehua
ruusuvettä
Martell
2 cl chilivodka
2 cl triple sec
Karpalomehu
2 cl triple sec
Karpalomehu
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Pesto-parsakaali-tofupasta
Aina välillä iskee sellainen kausi, että tekee jatkuvasti mieli jotain ruokalajia. Mulle se on tämän kevään ollut tämä vegaaneillekin sopiva sörsseli, mitä voi nauttia niin pastan kuin perunoidenkin kanssa. Tykkään. Taas yksi tapa tehdä hyvänmakuista tofua.
Olen itse sitä mieltä, että jos aikoo kutsua itseään sekasyöjäksi, tulee myös syödä monipuolisesti. Ei tarvitse olla kasvissyöjä ottaakseen pavun, soijan ja tofun ruokavalioonsa. Kannattaa edes kokeilla, kasvikunnan proteiinit tulevat halvemmaksi ja säilyvät liha- ja kalatuotteita paremmin. Itse pidän nykyisin tofupakettia jääkaapissa sen varalta, että joku päivä ei jaksa käydä kaupassa. Tosin tähän ruokalajiin tarvitaan muitakin raaka-aineita, parsakaalia ei kannata kaapissa seisottaa.
Moni väittää, ettei tykkää parsakaalista, eikä se pehmeäksi keitetty pakasteparsis olekaan hyvää. Itse suosin paistamista. Parsakaalin rakenne säilyy kiinteämpänä, eikä maku siitä kärsi. Parsakaali imee itseensä öljyä, joten sitä kannattaa varata paistamiseen reilusti.
Olen itse sitä mieltä, että jos aikoo kutsua itseään sekasyöjäksi, tulee myös syödä monipuolisesti. Ei tarvitse olla kasvissyöjä ottaakseen pavun, soijan ja tofun ruokavalioonsa. Kannattaa edes kokeilla, kasvikunnan proteiinit tulevat halvemmaksi ja säilyvät liha- ja kalatuotteita paremmin. Itse pidän nykyisin tofupakettia jääkaapissa sen varalta, että joku päivä ei jaksa käydä kaupassa. Tosin tähän ruokalajiin tarvitaan muitakin raaka-aineita, parsakaalia ei kannata kaapissa seisottaa.
Moni väittää, ettei tykkää parsakaalista, eikä se pehmeäksi keitetty pakasteparsis olekaan hyvää. Itse suosin paistamista. Parsakaalin rakenne säilyy kiinteämpänä, eikä maku siitä kärsi. Parsakaali imee itseensä öljyä, joten sitä kannattaa varata paistamiseen reilusti.
Pesto-parsakaali-tofupasta
Tässä pastan kera...
paketti maustamatonta tofua
tuoretta parsakaalia
puoli purkkia pestoa
sipulia
valkosipulia, jos tykkäät
oliiviöljyä
maun mukaan suolaa ja pippuria (pestossa on jo)
saksanpähkinöitä
Pilko tofu ja iske se marinoitumaan pestoon. Ei haittaa, jos tämä jää välistä. Huuhtele ja pilko parsakaali. Siitä kannattaa käyttää myös kuorittu varsi. Pilko sipuli (tykkään jättää aika isoiksi paloiksi) ja valkosipuli. Kuumenna reilusti oliiviöljyä pannussa ja lisää parsakaali, hetken jälkeen sipulit. Lisää tofu ja pesto. Jos pesto on vähäöljyistä tai parsakaali meinaa muuten vain tarrata kiinni, lisää öljyä. Paista sopivalla lämmöllä, kunnes parsakaali on pehmentynyt. Maista ja mausta tarvittaessa. Lisää rouhitut pähkinät. Tarjoile pastan, lohkoperunoiden tai muun lisukkeen kera.
...ja tässä lohkoperunoiden. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)