Outoa alkoholipolitiikkaa

Olutlasissa kuohuu taas. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen ehti ehdottaa alkoholiveron kiristämistä, keskioluen laimentamista, yökerhojen jatkoajan vähentämistä ja ruokakauppojen juomamyyntiaikojen rajoittamista. Huovisen tavoitteena on alkoholin kulutuskäyrän kääntäminen pysyvään laskuun, mikä Otto Könkään tulkinnan mukaan tarkoittaa nollatoleranssia. Alkoholinkäyttö halutaan lopettaa Suomesta kokonaan. Onnea vaan yritykseen.

Samaan aikaan, kun 4,7-volttista, maitokaupoissa myytävää keskikaljaa pidetään kaiken pahan alkuna ja juurena, Alkon suosituimmat tuotteet ovat valtionyhtiö Altian omistamat tuotemerkit Koskenkorva ja Leijona Viina. Olutta on mukava juoda saunan jälkeen tai ruoan kanssa, mutta tiukalle viinalle on vaikea löytää muita käyttötarkoituksia kuin juopuminen. Rapujuhliin ja sitseille kuuluu kylmä snapsi, ja herättäähän taskulämmin kossu kansallisromanttisia tuntemuksia, mutta siinä ne suurin piirtein ovat. Tai sitten Suomessa on paljon innokkaita liköörinvalmistajia. Epäilisin kuitenkin, että mikään näistä käyttötarkoituksista ei selitä myyntilukuja yhtä hyvin kuin kuin humalahakuisuus.

Miksi pyöritellään lillukanvarsia kun suomalaisen alkoholinkäytön ongelmat ovat jossain aivan muualla kuin keskikaljassa ja ravintolamyynnissä? Veronkorotukset, ravintoloiden aukioloaikojen supistamiset ja saatavuuden rajoittaminen vain jatkavat hyväksihavaittua kehityskulkua: juomat haetaan Virosta. Näin kuritetaan sekä suomalaista panimoteollisuutta (pienpanimoista puhumattakaan) että ravintola-alan työntekijöitä. Vain kymmenesosa Suomessa juodusta alkoholista kulutetaan ravintolassa, kun 1990-luvun lopulla ravintolajuonnin osuus oli viidennes.

Joiltain tahoilta on väläytelty verohelpotuksia ravintoloille tai paluuta viime vuosisadalle, jolloin alkoholiannoksen kanssa piti tilata myös ruokaa. En usko, että jälkimmäinen helpottaisi tilannetta, mutta ensimmäinen voisi olla askel parempaan. Jos ravintolajuominen ei olisi niin kallista, kotona ei tarvitsisi vetää tukevia pohjia Virosta raahatulla viinalla, ne rahat hyödyttäisivät paikallisia yrittäjiä ja portsarin valvovan silmän alla järjestyskin pysyisi paremmin yllä. Ajatusta voisi viedä pidemmälle poistamalla ravintoloiden aukioloaikojen rajoitukset, mutta se tuntuu olevan liian radikaalia. Sillähän poistettaisiin tai ainakin vähennettäisiin puoli neljän taksijonoja ja tappeluita nakkikioskin jonossa, kun kaikki paikat eivät sulkeutuisi samaan aikaan.

Eikä suomalaisten alkoholinkäyttö tunnu olevan ongelma kuin pienelle piirille. Eurooppalaisessa mittakaavassa suomalaiset juovat edelleen kohtuullisesti. Alkoholismia aiheuttavaa geeniäkään ei ole vielä löydetty, ei suomalaisista eikä muualtakaan.

Ongelma on lisäksi muutamassa vuosikymmenessä korjaamassa itsensä; nuoriso juo vähemmän kuin vuosiin, mitä A-klinikkasäätiön johtaja pitää "mystisenä asiana". Otto Könkään mielestä "juomattomuus lienee mystistä vain ihmisille, jotka ovat täysin sisäistäneet myytin suomalaisesta viinapäästä, ja uskovat kohtalonomaisen alkoholismin olevan kansaamme polttomerkitty geneettinen ominaisuus." En olisi osannut sanoa sitä paremmin.

Suomalaisten ongelma ei ole alkoholinkulutus, vaan holhoava alkoholilainsäädäntö, joka antaa vain vähän tilaa pientuottajien persoonallisille, hyvänmakuisille juomille. Jos alkoholia juotaisiin maun tai seuran vuoksi, ja kännistä toikkarointia alettaisiin pitää nolona (mikä nuorison keskuudessa on jo tapahtunut), voisi alkoholinkulutus ja sen haitat vähentyä. Mutta se vaatii asennemuutosta, mikä ei Huovisen ehdottamilla keinoilla tapahdu.

Ruoka tulee maasta, tavalla tai toisella

Facebookissa on muutaman päivän ajan kiertänyt kuva, jossa kasvaa kasveja. Buzzfeedin 28 kuvan kooste esittelee ruoka-aineita, joiden et olisi uskonut kasvavan näin. Provosoivasta otsikosta huolimatta ihan kaikki ei tullut yllätyksenä: punajuuri on juuri, joka kasvaa maan alla, suurin osa hedelmistä kasvaa joko puussa tai pensaassa, ja moni suomalainen on nähnyt ruohosipulin päässä violetin kukkasen. Tietysti niitä jännyyksiäkin on. Harva on nähnyt tuoretta neilikkaa, ruusukaalia varressaan tai kikherneenpalkoa.

Mutta ei sen näin yllättävää pitäisi olla, että ruoka joko kasvaa jossain tai syö sitä, mikä kasvaa.

Skål på den saken, del två

Lokakuussa alkuunpantu likööriprojekti sai päätöksensä, kun jouluna pääsimme maistelemaan lopullista tuotetta. Siivilöin marjat ja viinan erilleen ja makeutin liemen ohjeen mukaan tehdyllä siirapilla. Testiryhmäkin oli hyvin tyytyväinen, ja marjojen luonnollinen maku oli hyvin imeytynyt.

Tai no siis, hyvin ja hyvin. Itse olen sitä mieltä, että mansikka- ja mustikkaliköörit jäivät hieman mauttomiksi. Tai siis, makua olisi hyvin voinut olla enemmän. En tiedä, jos marjoja olisi murskannut tai keittänyt kasaan ennen viinaan lisäämistä, olisiko se lisännyt makua. Jatkamme testejä!

Mutta se mustaherukkalikööri! Se on ihanaa! Vähintään yhtä hyvää kuin ranskalaisten creme de cassis. Sopii joko sellaisenaan tai valkoviinin kanssa. Tätä täytyy tehdä lisää. Valitettavasti kotipihan mustaherukkapuska oli jo viime vuonna niin huonossa kunnossa, että se täytyi vetää matalaksi ja katsotaan, lähteekö se siitä vielä uuteen nousuun. Mutta onhan sitä ostomarjojakin. 

Tällä oli mukava skoolata loppuvuoden hyviä uutisia. Sain Alkoholitutkimussäätiöltä tuhannen euron palkinnon gradustani ja lisäksi minut hyväksyttiin Tampereen yliopistoon jatko-opiskelijaksi. Näillä voi hyvin mielin jatkaa uuteen vuoteen. Olkoon se parempi kuin edellinen! 

Tässä kotikotihousut ja melkein loppuun juotu kir.

Joulusilli (aka. Tein itse ja säästin)

Suurena sillin ystävänä ajattelin tänä vuonna maustaa sen itse. Vietin joulua tänäkin vuonna perheeni kanssa, mutta kotitalon sijaan olimme mökillä. Sijainti aiheutti vähän ruokalogistisia ongelmia, mutta tulipahan vähemmän stressiä, kun oli pakko hyväksyä se, että tilaa oli sekä jääkaapissa että uunissa rajallisesti. Sillipurkki tietysti mahtui mukaan. Perheessämme on sillinsyöjiä vain kaksi, joten purkillinen riitti meille. Tämä ohje on siksi pieni, ja sitä voi suurentaa, jos sillinystäviä on pöydässä enemmän. Tästä riitti kahdelle kolmeksi päiväksi, jos iltapalaksi valitsee sillin sijasta kinkkuvoileivän.

Joulusilli 

N. 200 g nahattomia sillifileitä
Puolikas punasipuli 

Liemi
1 1/2 dl vettä
Kanelitanko
1 tl kokonaisia neilikoita
pari tähtianista 

Lisäksi
1 dl sokeria
1/2 dl etikkaa 

Pilko fileet ja sipuli lasipurkkiin. Mittaa liemiaineet kattilaan ja keitä n. puoli tuntia. Nosta kattila liedeltä, lisää siihen sokeri ja etikka ja sekoita, kunnes sokeri liukenee. Anna jäähtyä. Kaada liemi mausteineen sillin ja sipulin päälle ja purkki kiinni. Anna maustua kylmässä noin viikon. 

Skål på den saken!

Tänään on hyvä päivä puhua alkoholista, koska siitä puhuvat taas kaikki. Keskikaljan laimennusprojekti on edelleen käynnissä, ja pienpanimot taas varpaillaan. Pekka Puskan mielestä vain massojen juomista hillitsemällä voidaan hillitä suurkuluttajia, koska suurin osa heistä aloittaa kohtuukäyttäjänä. Myös eduskunnassa on keskusteltu alkoholiveron nostosta.


Huh huh! Janohan tässä tulee. Sellainen kohtuullinen.

Teinpä siis marjalikööriä maustumaan. Tässä menee ohjeen mukaan 2-3 kuukautta, joten katsellaan sitten loppuvuodesta, mikä on tilanne. Ohjeen sovelsin Glorian Ruoka&Viinissä (5/2013) julkaistun Pitkään kypsytetyn mustaherukkaliköörin pohjalta. Mutta mikäpä estää kokeilemasta ohjetta muihinkin marjoihin, kun vauhtiin päästiin! Tästä erästä tulee 4 dl mustaherukkaa, 4 dl mustikkaa ja 2 dl mansikkaa, plus tietty myöhemmin lisättävä sokeriliemi. Jostain Muualta luin, että pakastemarjoista tulee parempaa likööriä, joten siksi ja käytännön syistä turvauduin pakastimen antimiin. Viinaksena käytin Viljasen luomuviinaa, jonka tuotetietoja ei muuten löydy Alkon sivuilta. Saas nähdä, mikä on lopputuloksen alkoholipitoisuus, kun luomuviinassa on voltteja vain 30.

Vihreässä Langassa pohdittiin taannoin luomuviinan etua tehotuotettuun nähden, ja päädyttiin seuraavaan: 

"Suurin osa ryyppäämisen epäeettisistä seurauksista liittyy siihen, mitä teet kännissä, kuin siihen, mitä juot. Sosiaalisten päästöjen lisäksi saatat ryypätessä tulla tuhonneeksi luonnonkin: ajelet taksilla ympäri lääniä etsimässä jatkopaikkaa, poltat tupakkaa, syöt ei-biodynaamisia nakkikioskiaterioita, särjet pulloja pitkin puistoja ja sottaat muutenkin. 
--
Luomuviinan maussahan ei luomu erotu – mutta harvapa viinaa maun vuoksi juokaan."

Näihin palataan siis.

Marjalikööri

n. 150 g marjoja
n. 2 dl tiukkaa viinaa
½ dl vettä 
1 dl sokeria

Mittaa marjat ja alkoholi lasipurkkiin, pidä huoli että viina peittää marjat. Anna olla huoneenlämmössä pimeässä 2-3 kuukautta. Siivilöi. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan ja lämmitä kunnes sokeri liukenee. Makeuta likööri sokeriliemellä haluamasi makeuteen ja pullota. Saattaa säilyä pimeässä yli vuoden, siis jos sitä ei juo pois. 

Kaksi mustikkaa, yksi mansikka ja kaksi mustaherukkaa.

Määrä on huolellisesti sovitettu tuollaiseen lasipurkkiin, jossa saa esim. oliiveja ja ateriakastikkeita. Tai Santa Marian tacosoossia. Jos sinulla on isompia purkkeja, käytä toki niitä.

Viinan maustaminen on wanha ja kunniakas tapa, jota on harrastettu yhtä kauan kun viinaakin on nautittu. Marjaliköörit ovat jokusen vuosisadan vanhaa perinnettä, ja marjojen lisäksi viinaa on maustettu erinäköisillä yrteillä tai vaikkapa kusiaisilla, myös tarkoituksellisesti. Itse ajattelin nauttia jouluna mustaherukkalikööriä ranskalaiseen tapaan Kirinä, kenties jopa royalina. Samaa voisi testata myös muilla likööreillä.

Ruokakuvia museoon?

Koska ruoan kuvaaminen alkaa nykyään olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ovat museotkin kiinnostuneet ruokakulttuurin muutoksista. Suomi syö ja juo -projektiin voi kätevästi osallistua lähettämällä oman ruokakuvansa. Sen ei tarvitse olla ihmeellinen, vaan mitä arkisempi ja tavanomaisempi, sitä parempi. Ja mitä enemmän niitä on, sitä enemmän ne kertovat meistä kaikista.

Sitten pitää vain miettiä, montako tuonne lähettäisi...

Onneksi vain kerran vuodessa on Ropecon

Akateemista uraa odotellessa olen hionut luennoitsijantaitojani Euroopan suurimmassa roolipelifestarissa Ropeconissa, joka järjestetään vuosittain heinä-elokuussa Espoon Otaniemessä. Tänä vuonna tapahtuma on jo ensi viikonloppuna. Koska paikalla on varsin edustava otos Suomen larppaajista ja historianelävöittäjistä, olen yleensä käynyt puhumassa opiskelujani liippaavasta aiheesta. Koska majatalo on yksi yleisimmistä larpin tapahtumapaikoista, pidin yhtenä vuonna esitelmän kandintutkielmastani, kestikievareiden toiminnasta Suomessa ennen vuotta 1649. Jonain vuonna puhuin romantiikasta aatehistoriallisena suuntauksena, erityisesti kansallisromantiikasta. Olen pitänyt myös yhden luennon erilaisten tapahtumien ruokailun organisoinnista. Tänä vuonna aiheenani on graduni, ja vihdoin sain laittaa ohjelmaesittelyyn nimeni eteen maagisen lyhenteen FM. Tuoko titteli sitten enemmän kuulijoita, saa nähdä.

Perjantai-iltana klo 22 siis tapahtuu salissa 26. Tule paikalle, jos et jaksa lukea sitä varsinaista opusta. Osta viikonloppuranneke, koska se maksaa alle 30 euroa ja ohjelmaa on jokaiseen makuun. Ohjelmani ei sovellu alaikäisille, etten vahingossakaan antaisi heidän ymmärtää, että alkoholista voi seurata jotain hyvääkin.

Suomalainen alkoholikulttuuri ennen paloviinaa

Pe 22:00 - La 00:00
Paikka: Sali 26
Tyyppi: Aloittelijaystävällinen Esitelmä

Järjestäjä: Jenni Lares 

 

Olut oli aiemmin tärkeä osa päivittäistä elämää. Koska sitä juotiin arkenakin, oltiinko jatkuvasti humalassa? Mikä erotti arjen ja juhlan? Millainen käytös oli humalassa sallittua? FM Jenni Lares vastaa näiden lisäksi myös siihen, pitääkö myytti suomalaisesta viinapäästä paikkansa ja voiko ilman viinaa pitää hauskaa. K-18.

Ja niin, otsikon kappale on tietysti Ropeconin virallinen tunnusbiisi. Se on kuulemma saanut ensiesityksensä vuoden 2005 'conissa, mutta herramunjee, ei siitä voi niin kauan olla.