Siideribooli

Aina välillä teen jänniä ruokakokeiluja vain siksi, ettei nuuka luontoni anna heittää ruokaa pois, ellei se ole pilalla. Olin jo pidempään miettinyt jatkokäyttöä viimesyksyiselle siiderille, joka oli muuten ihan kelvollista, muttei maistunut millekään, ei myöskään se päärynäomenoista tehty. Kotipihan omput eivät ilmeisesti ole riittävän kirpeitä siideriomenoiksi, vaikka niistä hyvää mehua ja hilloa tuleekin. Kierrekorkkisiin viinipulloihin ja yhteen kolmen litran kanisteriin säilötty siideri oli koostumukseltaan ja alkoholipitoisuudeltaan oikein mainiota, mutta siinä ei omena maistunut. Lorauksen käytin tuon edellisen linkin omena-kanapataan, ja se toimi siinä kyllä ihan kivasti. Siideriä kuitenkin on ihan kohtuullisesti, joten uuden asunnon tupareissa päätin jatkokäyttää tuotoksen booliin.

Ostin kaupasta kaikenlaista, mitä kannattaisi kokea omenasiiderin kanssa. Pohjana käytin 0,5 l siideriä, puoli pulloa valkkaria ja mintunlehtiä. Ensimmäisenä lantrinkina kokeilin Hartwallin omena-inkiväärilimua, mikä ensin maistui hammastahnalle, mutta suhteita muuttamalla muotoutui oikein mainioksi booliksi. Myös saman firman omenamehu+kivennäisvesijuoma toimi oikein hyvin. Boolin väljähtymisen estämiseksi käytin jäähdyttämiseen jäisiä omenalohkoja.

Kuvaa en valitettavasti saanut, mutta voin vielä kysellä sen perään. Muina juhlatarjottavina oli sitä perinteistä: kakkua, keksejä, perunasalaattia, ruissipsejä ja valkosipulidippiä.

Vanhemmat uhkasivat kaataa meidän omenapuut, kun ne ovat niin vanhoja ja raihnaisia. Vaadin edes muutaman säilyttämistä. Siideriä en taida niistä enää tehdä, mutta voihan omppua käyttää vaikka mihin.

Synttäri(melkein)kaakku

Olen varsinainen juhannuslapsi, sillä syntymäpäiväni on 24.6. Lapsena harmitti, kun en keskellä kesää voinut pitää kaverisynttäreitä, joten synttärijuhlani ovat keskittyneet vanhemmalle iälle. Joinain vuosina varsinainen päivä on osunut jopa juhannusaattoon tai -päivään, ja yleensä synttärijuhlallisuudet ovat liittyneet juhannusjuhlintaan. Tänä vuonna vietin juhannuksen toisaalla, ja juhlin vasta myöhemmin. Synttärikakkuna on aina ollut mansikkakakku, joka joinain vuosina on tehty ruotsalaisista mansikoista kotimaisia odottaessa, tai mökkiolosuhteissa, jolloin kermavaahtoa pursotetaan pakastepussin kulmasta. Hyvää se on kuitenkin aina ollut.

Tänä vuonna olin vähän suuruudenhullu ja unohdin, minkäkokoinen taikina vuokaani menee. Yhdistettynä uuden asunnon uuniin oli lopputuloksena pursuileva taikina, joka paloi tehokkaasti uuninpohjaan kiinni. Käryn vuoksi pahimmat palojäljet oli rapsuteltava pois jo paistamisen aikana, ja avoinna ollut uuninluukku tietysti lätsäytti kaakun. Lopputulos ei ollut kovinkaan kaunis.

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä pohja paistui kypsäksi ja maistui hyvältä. Olin käyttänyt täysjyvävehnäjauhoja vaaleiden jauhojen sijasta, ja lopputulos oli sen verran hyvää, että taidan tehdä näin jatkossakin. Täysjyväjauhoilla saattoi olla toisaalta vaikutusta kakun koostumukseen, joten täytyy testata vielä oikeankokoisella taikinalla. Lisäksi oli kermavaahtoa ja mansikoita, joten synttärikakku tarjottiin tällä kertaa pappilan hätävara -tyyppisenä ratkaisuna lasikulhosta.

 

Suolapalana tarjosin peruna-juustosalaattia oliivien ja suolakurkkujen kera. 

Hätävarakakku

Sokerivaahtokakkupohjaa (ohje esim. täällä tai täällä, halutessasi voit käyttää täysjyväjauhoja tai maustaa taikinaa esim. kaakaolla tai pähkinöillä. Lisäsin vähän vaniljasokeria.)

Kermavaahtoa

Mansikoita

Murenna kakkupohja käsin. Kokoa kulhoon, mieluiten lasiseen niin rakenne näkyy, kerroksittain kakkupohjaa, kermavaahtoa ja mansikoita. Jos kakkupohja on kovin kuivaa, voit kostuttaa sitä hillolla, mehulla tai maidolla. Halutessasi voit myös väittää vieraille, että sinun oli tarkoitus tehdä kerrankin erilainen kakku.

Peruna-juustosalaatti

kilo uusia perunoita

tilliä, sekä keittämiseen että tarjoiluun

keitettyjä kananmunia

purkki ranskankermaa

tujaus majoneesia

leipäjuustoa

sitruunaa

suolaa, pippuria

Keitä perunat tillillä ja suolalla maustetussa vedessä, anna jäähtyä. Tai sitten voit keittää isomman määrän perunoita edellisenä päivänä, ja säästää ylijääneet salaattiin. Keitä myös kananmunat. Kuutioi jäähtyneet perunat, munat ja juusto, lisää muut aineet. Mausta tillillä, sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Jos tiedät, että kaikki syöjät pitävät oliiveista tai suolakurkuista, voit lisätä ne valmiiksi salaattiin. Myös silli toimii tämän kanssa hyvin.

Myöhäinen kesä

Tulihan se kesä, kun riittävästi odotti! Omaan alkukesääni on työpaikan vaihtumisen lisäksi kuulunut myös muutto, jonka yhteydessä turkoosi keittiö muuttui vihreäksi. Olen kyllä suunnattomasti viehättynyt 50-luvun asuntoihin: remontit alkaa olla jo tehty, pohjakaavat ovat fiksuja ja vaikkei keittiössä olisi paljoa tilaa, kaapeista sitä ainakin löytyy. Uudemmissa asunnoissa suositut avohyllyt saattavat olla ihan nättejä, mutta ne keräävät valtavasti pölyä. Pidän mielummin ruoka-astiat suojassa, vaikka kuinka nättejä olisivat. Voihan niitä ihastella sitten kattauksessa.

Ensimmäinen kesäkeittokin jäi juhannuksen jälkeiseen aikaan, mutta pakko sitäkin oli saada.

Kesäkeitto

Litra vettä
Perunoita pari kourallista
3-4 porkkanaa
pari sipulia
kukkakaalia
herneitä
suolaa, pippuria
yrttejä, esim. tilliä, lipstikkaa
loraus maitoa

Keiton reseptiä ja suhteita on helppo muuttaa sen mukaan, mitä aineksia on, mistä pitää ja montako syöjää on. Ei tästä kannata turhia stressata. Toiset paloittelevat kasvikset aika pieniksi, mutta minä jätän ne aika isoiksi.

Keitä vesi, lisää suola ja kokonaiset pippurit. Jos käytät kuivattuja yrttejä (kuten minä jouduin tekemään), lisää ne nyt. Pese kasvikset. Harjaa perunoista kuorta pois, halkaise isoimmat ja laita kiehumaan. Hetken päästä laita paloitellut porkkanat kiehumaan. Kun juurekset ovat hetken kiehuneet, lisää pilkotut sipulit varsineen ja kukkakaali. Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää herneet, maito ja tuoreet yrtit. Kiehauta vielä. Tarjoa leivän kanssa.

Uuteen asuntooni kuuluu myös lasitettu parveke, jonka sain vihdoin laitettua kuntoon. Lasien ja lattian pesun jälkeen oli aika levittää matto ja istuttaa yrtit. Tällä kertaa laitoin persiljaa, tilliä, basilikaa ja rucolaa. Olin kasvattanut taimet etukäteen keittiön ikkunalaudalla, ja sopivasti ostettu rucolapuska pääsi myös multaan.

Lisäksi kokeilin ämpäriperunaa! Pitkään näytti, ettei siitä tule mitään, mutta nyt tuo kasvaa jo kymmenen senttiä päivässä. Syksystä saadaan oman maan pottua!

The (Drinking) Game of Thrones

"When you play the game of thrones, you either win or you die." - Cersei Lannister

Kaveriporukassani on viimeisen vuoden aikana virinnyt varsinainen GoT-innostus. Olemme seuranneet tv-sarjaa, lukeneet kirjat ja pelanneet lautapeliä. Uudenvuoden mökkireissua varten kehittelin alkoholipitoisen juoman jokaiselle suvulle, joka lautapelissä esiintyy. Tästä syystä listalta ei löydy esim. Targaryenejä. Tarkoitus oli, että jokainen juo vain sen suvun juomaa, jota pelaa. Jossain määrin tässä onnistuttiinkin.

Osa juomista on suoraan kopioitu Nörttityttöjen joulukalenterista, osa on poimittu tästä netissä kiertäneestä kuvasta, osa on ihan omaa tuotostani tai edellämainituista kehitettyjä.

Stark

Jäiseen shottilasiin kerrostetaan noin 2cl kylmää tervasnapsia pohjalle ja 2cl kylmää vodkaa päälle. Tarkemmat ohjeet nörttitytöiltä.

Baratheon

2 cl Jägermeister

2 cl kermalikööriä

Greyjoy

Tämä maistuu kuulemma merivedeltä, kun ainekset ovat kylmiä. Mikäs sen sopivampaa!

1 cl giniä

1 cl triple sec 

1 cl rommia

1 cl vodkaa

Vissyä

Lannister

Lannistereille sopii myös mausteviini, mm. Cersein ja Tyrionin suosikkijuoma. Mausteviini sopii myös GoT-teemaiseen iltaan noin yleensäkin. Mutta halusin ehdottomasti kokeilla Nörttityttöjen joulukalenterin pientä ja pippurista Tyrionia, joten hän päätyi, luultavasti vastentahtoisesti, edustamaan tässä sukuaan.

Tyrion Lannister: 

2cl vaniljalikööri (esim. Galliano) 

2cl chilivodka

ananasmehu

Tyrell 

2 cl blue curacao

 2 cl Galliano

appelsiinimehua

ruusuvettä

Martell

2 cl chilivodka 

2 cl triple sec

Karpalomehu

Juomat nautitaan hyvässä seurassa pelin, kirjan tai tv-sarjan kera. Osa on osoittautunut sen verran hyviksi, että olen tehnyt ihan muuten vaan.

 

Pesto-parsakaali-tofupasta

Aina välillä iskee sellainen kausi, että tekee jatkuvasti mieli jotain ruokalajia. Mulle se on tämän kevään ollut tämä vegaaneillekin sopiva sörsseli, mitä voi nauttia niin pastan kuin perunoidenkin kanssa. Tykkään. Taas yksi tapa tehdä hyvänmakuista tofua.

Olen itse sitä mieltä, että jos aikoo kutsua itseään sekasyöjäksi, tulee myös syödä monipuolisesti. Ei tarvitse olla kasvissyöjä ottaakseen pavun, soijan ja tofun ruokavalioonsa. Kannattaa edes kokeilla, kasvikunnan proteiinit tulevat halvemmaksi ja säilyvät liha- ja kalatuotteita paremmin. Itse pidän nykyisin tofupakettia jääkaapissa sen varalta, että joku päivä ei jaksa käydä kaupassa. Tosin tähän ruokalajiin tarvitaan muitakin raaka-aineita, parsakaalia ei kannata kaapissa seisottaa.

Moni väittää, ettei tykkää parsakaalista, eikä se pehmeäksi keitetty pakasteparsis olekaan hyvää. Itse suosin paistamista. Parsakaalin rakenne säilyy kiinteämpänä, eikä maku siitä kärsi. Parsakaali imee itseensä öljyä, joten sitä kannattaa varata paistamiseen reilusti.

Pesto-parsakaali-tofupasta

Tässä pastan kera...

 paketti maustamatonta tofua

tuoretta parsakaalia

puoli purkkia pestoa

sipulia

valkosipulia, jos tykkäät

oliiviöljyä

maun mukaan suolaa ja pippuria (pestossa on jo)

saksanpähkinöitä

Pilko tofu ja iske se marinoitumaan pestoon. Ei haittaa, jos tämä jää välistä. Huuhtele ja pilko parsakaali. Siitä kannattaa käyttää myös kuorittu varsi. Pilko sipuli (tykkään jättää aika isoiksi paloiksi) ja valkosipuli. Kuumenna reilusti oliiviöljyä pannussa ja lisää parsakaali, hetken jälkeen sipulit. Lisää tofu ja pesto. Jos pesto on vähäöljyistä tai parsakaali meinaa muuten vain tarrata kiinni, lisää öljyä. Paista sopivalla lämmöllä, kunnes parsakaali on pehmentynyt. Maista ja mausta tarvittaessa. Lisää rouhitut pähkinät. Tarjoile pastan, lohkoperunoiden tai muun lisukkeen kera.

...ja tässä lohkoperunoiden.

Gradulainen eetterissä

Töttörötöö!

Nysse on siellä. Arvosanakin oli odotettua parempi.

Nyt vaan pari puuttuvaa opintosuoritusta kasaan ja meikä on maisteri. Alkoholimaisteri!

Viime kesänä hankin tällaisen rintamerkin, ja jos syksyn jatko-opiskelijahaussa tärppää, joudun varmaan pitämään tätä jatkuvasti. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että kiinnostaisi tutkia, missä määrin paloviinan tulo muutti alkoholikulttuuria ja ylipäänsä se, missä kohtaa viinaa on alettu juoda.

Ja kohta tulee kesä. Jee!

Vappua odotellessa blogasin Turun linnaa uudistavan hankkeen blogiin. Sieltä voi muutenkin käydä vähän kurkkimassa, millainen uusi perusnäyttely linnaan avautuu kesäkuun lopussa. Sitä nyt hurjalla vauhdilla täällä tehdään. Itse en ole niinkään esineiden kanssa tekemisissä, vaan kirjoitan syventäviä näyttelytekstejä. Ne tulevat sitten näytöille, joita voi näyttelyssä selailla. Lisäksi olen tilannut rekvisiittaa ja tehnyt kaikenlaisia avustavia hommia. Muutaman viikon kuluttua on Turun pesti ohi ja palaan takaisin Tampereelle. Kesä kuluukin erään kotiseutumuseon avoinnapitohommissa.

Yllätystyö Turussa venytti vähän gradun ja valmistumisen aikataulua, mutta iso G lähti viimein matkaan pitkäperjantain iltana. Odottelen vielä arviota, toivottavasti se tässä piakkoin tulisi. En ole ihan täysin tyytyväinen, mutta milloinpa sitä kättensä jälkeen olisi. Siitä tuli niin hyvä, kuin tällä ajalla ja jaksamisella pystyi. Kerron kyllä täälläkin, kun työ arvostelun jälkeen päätyy internetzin ihmemaahan. 

Kai sitä jotain ruokajuttujakin tarttis jossain kohtaa tänne laittaa.