Sammakolta meni koti

Lapsikin sen tietää, että äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen, mutta vanhempien pihan sammakot saavat muuttaa vaikka vattupuskanjuureen siksi aikaa, että seuraava sato kasvaa. Siskoni harvensi jokunen viikko sitten raparperipenkkiä ja minä tietysti tarjouduin ottamaan osan. Raparperinvarsia kertyi niin iso muovikassillinen että sanka meinasi hajota, ja kuorin kekoa yhteensä kaksi tuntia. Suurin osa meni pakkaseen, mutta kyllä minä sitä vähän keittelinkin.

En edes tajunnut kaivanneeni raparperia ennen kuin tunsin kuoren alta tulevan kirpakan tuoksun. Olen jo vuosia sitten jumahtanut tutulle ja turvalliselle kiisseli/piirakka-akselille, mutta tällä kertaa päätin edes vähän kokeilla jotain uutta.

Raparperichutney

n. 1 l paloiteltua raparperia
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 chilipalko (käytin peperocinoa)
1 ½ dl hillosokeria
2 rkl punaviinietikkaa (käytin balsamicoa, koska en jaksanut lähteä kauppaan)
1 tl suolaa
½ tl kanelia
½ tl jauhettua inkivääriä

Laita ainekset kattilaan, keitä miedohkolla lämmöllä n. 20 min tai kunnes seos on paksuhkoa. Anna jäähtyä, tarkista maku, lisää sokeria tai etikkaa maun mukaan.

Ohje on uusimmasta Glorian Ruoka ja Viinistä (4/2011), joka on hyvä esimerkki siitä, mihin opintotuki venyy, kun tahtoa on. Tilasin puolen vuoden pätkän joskus, kun luin vielä Cosmopolitania ja sain toisen lehden halvalla. Myöhemmin Cosmo jäi, Ruoka ja Viinin satunnaiset tarjoustilaukset muuttuivat vahingossa kestotilaukseksi ja maksoin laskun mukisematta. Glorian ruoalla ja viinillä on tosin sellainen negatiivinen vaikutus, että se nostaa myös meidän ruokabudjettia. Mutta onpahan ainakin hyvää. Ja aina voi haaveilla. Eikä hyvä ruoka ole aina kallista. Tähänkin löytyivät ainekset kotoa.

Ohje suositteli chutneytä uunipaahdetun kevätkananpojan lisukkeeksi. Koska ihan vielä en ole saanut aikaiseksi kävellä Lähiruokapuoti Lempiin, en ole saanut myöskään kananpoikaa. Toisaalta tässä olivat nämä helteetkin, joiden aikana meillä syötiin lähes pelkästään salaattia. Nyt, kun asunnon lämpötila on laskenut alle kolmenkympin, voisi kuvitellakin lämmittävänsä uunin. Olin onneksi kaukaa viisas ja tölkitin chutneyn pestyihin ja kiehuvalla vedellä desinfioituihin purkkeihin, joten sen säilyvyys on ainakin kohtuullisen hyvä. Raportoin myöhemmin, myös mausta. Maistelin tuotosta tölkityksen yhteydessä ja ainakin chiliä oli riittävästi.

Osasta raparperia syntyi kerroskiisseli, koska maitokiisseli on vaan niin hyvää.

Raparperi-maitokiisseli

Raparperikiisseli

5 dl raparperia tai enemmänkin
5 dl vettä
3 rkl perunajauhoja

Kiehauta vesi, lisää raparperit. Odota, että kiehahtaa uudestaan, lisää sitten pieneen vesitilkkaan sekoitettu perunajauho. Anna pulpahtaa, mutta älä enää keitä.

Maitokiisseli

5 dl maitoa
reilusti vaniljasokeria
5 rkl maissitärkkelystä

Kiehauta vaniljasokerilla maustettu maito, ole varovainen ettei pala pohjaan. Lisää pieneen vesitilkkaan sekoitettu maissitärkkelys. Anna kiehua pari minuuttia koko ajan sekoittaen.

Valmista molemmat kiisselit. Kerrostamisen kanssa oli vähän ongelmia, ja lopputulos muistutti enemmän tiikeri- kuin kerroskiisseliä. Laitoin pohjalle maitokiisseliä, mutten malttanut odottaa, että se jäähtyy. Jäähtyminen olisi varmasti auttanut kiisselin kestävyydessä. Olisin ehkä myös voinut lusikoida raparperikiisseliä päälle varovaisemmin, mutta ei se ulkonäkö vaan se maku. Ja hyvää oli! Kiisseleitä on oikeasti puolet ja puolet, mutta raparperi halusi piiloutua keskelle.

Ehkä ensi kerralla teen sitten sitä piirakkaa. Haluan kuitenkin pikkuhiljaa kehittää muita keinoja hyödyntää marjoja ja raparperia kuin kiisseli tai piirakka. Etenkin syksyllä satokautena tuntuu siltä, että piirakka pursuaa korvista ulos. Eikä se hyvää mahallekaan tee.