Tervetuloa!

Pitkällisen säätämisen ja vääntämisen jälkeen olen vihdoin saanut aikaiseksi perustaa oman ruokablogini. Olen blogannut normielämästäni toisaalla jo viitisen vuotta, kesällä 2008 aloitin käsityöblogin ja nyt sitten alan kirjoittaa ruoasta. Aikaisemmat blogini ovat olleet Livejournalin puolella, joten tutustun samalla Bloggerin mahdollisuuksiin.

Olen kaikkiruokainen ja kokeilen innokkaasti uusia reseptejä. Suosin luomua, reilua ja kotimaista aina, kun siihen on mahdollisuus. Haluan tällä tukea luonnonmukaista maataloutta ja sitä, että viljelijä saa työstään kunnon korvauksen sekä koti- että ulkomailla. Blogaan näistä aiheista varmasti myöhemminkin, sillä etenkin luomu puhuttaa aika ajoin.

Minulla ei ole elintarvike- tai ravintola-alan koulutusta hygieniapassia lukuunottamatta. Siviilissä opiskelen historiaa Tampereen yliopistossa ja työskentelen sivutoimisesti museo-oppaana. Jos en olisi lähtenyt akateemiselle uralle, olisi hyvänä kakkosena tullut ravintola-ala. Olen työskennellyt kahvilassa ja ollut mukana hoitamassa museolla joitakin kahvituksia ja avajaistarjoiluja. Harrastuksen vuoksi olen huolehtinut myös monien leirien, tapahtumien ja opiskelijasitsien ruokahuollosta: ennätystä pitää hallussaan 90 hengen lasagne. Ehkä ruoanlaitto ja käsityöt on mukavampi pitää harrastuksina, saapahan tehdä sitä mitä tykkää koska tykkää.

Opiskelun lisäksi harrastan historian, erityisesti keskiajan, elävöittämistä, mikä tulee luultavasti näkymään täälläkin. Historiallisten reseptien lisäksi ns. perinteinen kotiruoka on lähellä sydäntäni. Tästä blogini alaotsikkokin kertoo: teen mielelläni sekä uutta että vanhaa ruokaa. Tosin uutta ruokaa on vaikea määritellä nykyään, sillä ruokamaailman kärkikin on tällä hetkellä mummon lihapatojen äärellä. Ehkä uudeksi ruoaksi voisi määritellä muiden maiden ruokakulttuurit, jotka vasta viime vuosikymmeninä ovat löytäneet tiensä Suomeen.

Mietin blogin nimeä pitkään, sillä halusin sen kuvastavan omia mieltymyksiäni, keittotyyliäni tai lempiruokaani. En tiedä, ovatko kaalikääryleet maailman parasta ruokaa, mutta pidän niistä silti, ja nimi tuntui muutenkin hyvältä. Kaali on hyvä, halpa, kotimainen ja aliarvostettu raaka-aine, jota saa ympäri vuoden. Ja siitä voi tehdä vaikka mitä!

Ensimmäinen reseptini olkoon siten kaalikääryle.

Kaalikääryleet

Tarvikkeet:

1 iso kaali
400 g jauhelihaa (itse käytän yleensä luomunautaa)
1 dl kokonaisia ohrasuurimoita (tai puuroriisiä)
pari sipulia
valkosipulia maun mukaan
voita
siirappia
suolaa, pippuria

Laita ohrasuurimot tai puuroriisi kiehumaan. Poista kaalista uloimmat lehdet ja laita se kiehumaan omaan kattilaansa. Kiehuva vesi pehmentää kaalinlehdet, joten ulommaisten lehtien pehmennyttyä nosta kaali pois, leikkaa pehmenneet lehdet pois ja laita kaali takaisin kiehumaan. Toista, kunnes suurin osa lehdistä on irroitettu ja jäljelläolevat ovat liian pieniä käärimiseen. Samalla voit pilkkoa sipulit ja kuullottaa ne voissa. Säästä kaalin keitinliemi!

Ohran tai riisin ollessa kypsää valmista täyte: sekoita ohran joukkoon kuullotetut sipulit, jauheliha, suola ja pippuri. Pilko sekaan pienet kaalinlehdet. Täytä loput kaalinlehdet täytteellä, mikä voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Kaalit ovat erilaisia, esimerkiksi kuvassa olevan kaalin lehdet olivat kasvaneet ihan ryppyisiksi, mikä asetti omat haasteensa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole saada aikaseksi kauniita, tasaisia nyyttejä, vaan paketti, joka pysyy kasassa. Älä laita liikaa täytettä!

Paista valmiit kääryleet voissa pannulla ja siirrä uunivuokaan. Laita päälle voita, siirappia ja kaalin keitinlientä. Anna olla n. 150-175 -asteisessa uunissa tunnista puoleentoista, valele kääryleitä välillä liemellä, etteivät ne kuivu. Nauti pottujen ja puolukkahillon kera.

Jos täytettä jää yli, kuten mulla aina, voi sen laittaa uunivuokaan, päälle voita, siirappia ja keitinlientä ja uuniin kääryleiden kanssa. Samalla vaivalla saat kaalipataa. Paistinpannulla voi vielä tehdä ruskean kastikkeen, niin saat maut talteen.

Kokkailun iloa!