keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Kyllä meillekin voipallon elämä tuo

... ja jossei tuo, sen voi tehdä itse!

Olen halunnut kokeilla voin tekemistä jo pitkään. Viimeisen sysäyksen antoi joulua edeltänyt talvisotahenkinen voipula, ja annoin lopulta äidilleni ja anopilleni lahjaksi parisataa grammaa itsetehtyä keltaista mössöä. Omat motiivini eivät olleet niinkään ravitsemustieteelliset kuin kansatieteelliset: minua kiinnostaa se, miten asioita voi tehdä itse, mistä ne tulevat ja eritoten, miten Ennen Wanhaan on asioita tehty. Ja yhä useamman kerran tuntuu siltä, että teollistunut yhteiskunta on huijausta: itsetehty on lähes poikkeuksetta parempaa, maukkaampaa ja täyttävämpää kuin teollinen valmiste, esimerkkinä vispipuuro. Teollisuus ei välttämättä tarkoita lisäaineita, vaan eroavaisuudet johtuvat lähinnä tuotantotavoista: iso volyymi, halvat raaka-aineet, tarkempi hygienia yms.

Voipulan lisäksi paljon on puhuttu karppaamisesta ja lisäaineista eli niiden vähentämisestä. Olivat motiivit vointekoon mitä hyvänsä, on se mielestäni oikein hauskaa nysväämistä. Makukin on kohdallaan. Ei tätä nyt ehkä ihan päivittäin tekisi, mutta hyvä niin.

Kuvallista apua löysin Satu Hovin sivuilta, josta löytyy myös kansatieteellistä tietoa voin käytöstä. Hapatin kerman piimällä, koska tähän hätään ei tinkimaitoa löytynyt eikä kahta viikkoa aikaa, ja laiskana emäntänä käytin myös sähkövatkainta kerman vatkaamiseen. Mummuni ja äitini jaksoivat aina muistutella, kun pienenä tyttönä kermaa vatkasin, ettet sitten vatkaa liikaa, ettei tule voita. En useinkaan uskaltanut vatkata kermaa riittävän kovaksi esim. kakunpäällistä varten, ettei se vain mene pilalle. Mutta nyt, kun oikeasti yritin vatkata kermaa voiksi, yllätyin siitä, ettei se nykykermoilla kovin helposti käy. Kyllä sähkövatkaimella yli vartti menee.

Itse tehty voi

½ l kermaa (tulee n. 150-200 g voita)
(loraus piimää)
suolaa

Kaada kerman joukkoon loraus piimää ja hapata yön yli tai anna kerman hapata avattuna jääkaapissa pari viikkoa. Vatkaa sitten kerma vaahdoksi.

Jatka vatkaamista sähkövatkaimella, kunnes hera alkaa erottua.

(kulhon väri vaihtui, koska jaoin litran purkin kermaa kahteen kulhoon)

Tässä kohtaa mössö muistuttaa voipuuroa (omnomnom), ja voit vaihtaa työvälineen vatkaimesta kauhaan. Ala hiertää voita kulhon laitoja myöten niin, että loppukin hera erottuu ja siinä lilluu keltainen voipallo.


Nyt voit koota voin herasta ja pestä sen. Heran voi käyttää lettu- tai leipätaikinan nesteenä, jotkut tykkäävät juoda sitä sellaisenaan. Voi säilyy jääkaapissa useamman viikon, mutta vain, jos hera on tarkasti pesty siitä pois. Voit kaataa kulhoon vettä ja puristella palloa siinä, tai huuhdella juoksevan veden alla. Käytä kylmää vettä, ettei voi sula viemäriin. Puhtaan voin voi suolata, jolloin se säilyy paremmin, tai käyttää suoraan esim. makeisiin leivonnaisiin. Laita voihin suolaa, maistamalla selviää oikea määrä (omnomnom) ja puristele suola voihin.

Muotoile pallo, kimpale tms., kääri voipaperiin ja laita jääkaappiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti