keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Jämäkokki hakusessa

Edellisessä blogauksessa kerroin Uuden mustan Jämäkokkikisasta, ja kunnon opiskelijana osallistun siihen tietysti viimeisenä mahdollisena päivänä. Lähetin kuvat ja reseptin ohjeiden mukaan sähköpostilla, mutta ajattelin laittaa kokkauksen tännekin näkyville. Itse kokkauksen suoritin jo viime viikolla.

Kuten mainittu, pidän itseäni kohtuullisen hyvänä jämäkokkina. Hamstraan kotiin hyvin säilyviä ruoka-aineita, enkä juuri koskaan heitä ruokaa pois. Haluan, että minulla on aina edes jotain ruokaa odottamassa sitä juhlapyhää, jolloin kaikki kaupat ovat kiinni tai olo on niin kamala, ettei voi lähteä edes lähikauppaan. Tähteet voi jatkokäyttää työpaikkaeväinä silloin, kun on töissä, tai iskeä pakastimeen odottamaan sitä, että tarvitsee annoksen nopeasti. Kotonani järjestettiin usein jääkaapintyhjennyspäiviä, jolloin pannulle heitettiin kaikki yhden-kahden annoksen jämät, joita kaappiin oli kerääntynyt: samassa jämäpyttiksessä saattoi olla riisiä, makaronia, perunaa, vihanneksia, lihapullia, kastiketta, nakkeja ja kanaa. Ketsuppia päälle ja njam.

Kaapistani löytyy aina jauhoja, ohrasuurimoita, riisiä, makaronia, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, linssejä ja tomaattimurskaa. Myös muita säilykkeitä ja ateriakastikkeita ostan usein. Porkkanat ja sipuli ovat lähes päivittäisessä käytössä, ja tomaattimurskan kanssa niistä saa jo oikein pätevän pastakastikkeen. Jämäkokkikisan ehtona oli, ettei annosta varten saa käydä kaupassa, enkä niin tehnytkään. Kaikki raaka-aineet löytyivät nurkista pyörimästä. Varsinaista tähderuokaa minulla ei kuitenkaan ollut jatkojalostettavaksi poissaoloni takia.

Kuten mainittu, vietin pääsiäisen alusviikon Roomassa. Tulin takaisin Suomeen pitkäperjantaina, jonka jälkeen suuntasin perheeni kanssa mökille. Kotiuduin sieltä maanantaina. Äitini halusi varmistaa, että lapsiraukalla on kotonakin syötävää ja antoi minulle mukaan lähes kaikki jämät, mitä mökkiviikonlopusta jäi. Tähän ruokaan jatkokäytin ylijääneet ruusukaalit. Tofua minulla oli jo valmiiksi kotona, siinä on niin pitkä säilyvyysaika että sitä voi ostaa hätävaraksi. Muut raaka-aineet ovat sellaisia, jotka säilyvät jää- tai kuivakaapissa pitkään, toiset vuoden, toiset maailman tappiin. Sipulit ja porkkanat säilyvät useita viikkoja hyvänä, eikä minua ainakaan haittaa, vaikka porkkana vähän nahistuisi.

Joten, olkaapa hyvä:

Mökkipupun pyttipannu

paketti tofua

Marinadi:

soijakastiketta
sitruunamehua

vähän itänyttä valkosipulia

kastelemattomuudesta kärsinyttä oreganoa


puoli pakettia ruusukaalia
pari porkkanaa
sipuli
(suolaa, pippuria)

Tarjoiluun:
kurpitsansiemeniä
oliiveja


Paloittele tofu haluamallasi tavalla ja iske se tunniksi marinadiin. Käytä kannellista purkkia ja ravistele sitä välillä, niin tofu marinoituu tasaisesti.

Huuhtele ruusukaalit ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä n. 5 min. Pese, kuori ja pilko porkkanat, lisää ne keitinveteen ja keitä molemmat vihannekset kypsäksi. Aika riippuu lähinnä porkkanapalojen koosta.


Kun kasvikset kiehuvat, ota pannu ja kippaa tofu marinadeineen paistumaan. Lisää sipuli, itse pidän aika isoista paloista. Kun kasvikset ovat melkein kypsiä, valuta ne ja lisää pannulle saamaan vähän väriä.

Suolaa ja pippuroi halutessasi, mutta muista, että soijakastikkeessa on jo suolaa. Kun sipuli on sopivan kuullottunutta ja vihannekset hyviä, on ruoka valmista! Ripottele valmiin annoksen päälle oliiveja ja kurpitsansiemeniä. Syö.

Njam!