Ituhippi

Viime vuosina olen alkanut kiinnostua entistä enemmän ruoan ekologisesta ja eettisestä tuottamisesta sekä kasvisravinnosta. Ilkeät kielet kutsuisivat tätä ituhippeydeksi. Vaikka en usko koskaan luopuvani lihasta, olen ottanut suuren askeleen ituhippeyden suuntaan: olen kasvattanut ituja.

Itujen kotina toimii Itu-Joonas, vanhempien luota löytynyt retropakkaus. Koska keittiömme on ehtaa 60-lukua, sopii Itu-Joonas sinne myös tyylinsä puolesta, vaikkei niin vanha olekaan. Joonaksen pohjassa on reikiä, kuten myös ruskeassa kannessa. Ruskea pohjakappale on ehjä, ja sitä voi käyttää siemenien liottamiseen, kun läpinäkyvän osan asettaa sen sisälle, eikä päälle, kuten tässä ituvaiheessa. Itujen huuhtominen käy kätevästi: kansi pois, hanan alle, vesi valuu pohjasta ulos ja purkin voi nostaa alaosansa päälle, jolloin ilma kiertää ja ylimääräinen vesi valuu pois.

Sinimailanen on kuulemma helppo ja maukas idätettävä, joten päätin aloittaa kokeilun sillä. Ohjeita poimin Uudesta mustasta ja Elävän ravinnon yhdistyksen sivuilta. Laitoin siemeniä ehkä liiankin paljon, noin desin, sillä Joonaksen rajat alkavat tulla kohta vastaan. Puoli desiä olisi varmaankin ollut parempi. Liotin vähän pidempään kuin ohjeessa mainittiin, yön yli, ja olen nyt kolmen päivän ajan huuhdellut ituja pari kertaa päivässä. Nyt idun pituus alkaisi olla riittävä, joten tänään voin varmaan iltapalaksi heittää noita soppaan. Sormin natusteltuna makukin on hyvä. Alkuvaiheessa siemenissä oli paha haju, mutta ajan kanssa haju on tasoittunut pehmeäksi, vähän pähkinäiseksi mauksi.

Mutta miksi tätä pidetään hippien hommana? Tosimieskö ei rehuja kaipaa? Ainakin mikäli Uutta mustaa on uskominen, iduissa on paljon C-vitamiinia, mitä on vaikea saada näin talvisin, jossei halua ostaa kasvihuone- tai ulkomaalaisia vihanneksia. Ravintoarvot riippuvat tietysti idätettävästä kasvista, ja Elävän ravinnon yhdistyksen mukaan sinimailasessa on "A-, B-, C-, E- ja K-vitamiineja, runsaasti mineraaleja ja hivenaineita." Omassa testissäni ruoan määrä kolmin-, ehkä nelinkertaistui. Siemenet eivät paljoa maksa, ja Tampereelta näitä saa ainakin Punnitse ja säästästä, Ruohonjuuresta ja Runsaudensarvesta, josta omani ostin. Halpaa ja terveellistä siis!


Seuraavaksi testiin päätyvät mung-pavut, joita näkee usein kaupassakin valmiina ituina. Olen myös kuullut vihjeitä siitä, että sinapinsiemenet olisivat hyviä idätettyinä. Mikäs siinä, kun tykkään sinapista!