perjantai 18. toukokuuta 2012

YLEn antama Känni-ilta

Ajankohtainen kakkonen oli taas ajan tasalla ja otti kantaa ja järjesti Känni-illan. Homoillan myötä on A2-teemailloista tullut ihan oma käsitteensä. Verenpaineen nostamiseen Homoilta on omaa luokkaansa, eikä tämä Känni-ilta päässyt ihan sille tasolle. Mutta koska tämä on sekä juoma- että ruokablogi, ja voisin väittää tietäväni alkoholista jotain sekä omakohtaisten kokemusteni että historian valossa, kommentoin Känni-iltaa nyt tässä.

Olis tästä nyt voinut vähän enemmänkin saada aikaiseksi. Osallistujat toistivat roolinsa mukaisia latteuksia ja puhuivat useimmiten asian vierestä kuin asiasta. Kysymys esimerkiksi siitä, pitäisikö panimoilta kieltää urheilujoukkueiden sponsorointi on aika mitätön kokonaiskuvan kannalta, kun ongelmana ovat pääasiassa suurkuluttajat ja näiden aikaansaamat kerrannaisvaikutukset. Ongelmana pidettiin myös vappua, joka tapahtuu kerran vuodessa ja yleensä aina samalla tavalla.

Ja lapset. Miksei kukaan ajattele lapsia?! Kuten eräs keskustelijoista, raitistunut alkoholisti kysyi, kumpi on suurempi, aikuisen oikeus juoda vai lapsen oikeus olla näkemättä juomista. Lapsille pitää järjestää kampanjoita ja valistusta, lapsille pitää vakuuttaa ettei juomisessa ole mitään kivaa, lapsia tällä mainonnan rajoittamisella suojellaan, lapsen oikeus!

Alkoholi on aikuisten juoma. Siksi sitä on laillista myydä vain täysi-ikäisille. Eikä täysi-ikäisyyskään mielestäni riitä. Viinaa pitää osata käyttää fiksusti, ja fiksusti tarkoittaa tässä nyt sitä, ettei ystävät, perhe-elämä tai työ siitä kärsi. Terveydellekin on haitallista, jos juo liikaa. Niin kauan, kuin alkoholia on ollut, on tunnistettu hyväksyttävä juominen ja sellainen, mikä ei ole enää hyväksyttävää. Raja on vaihdellut, eikä entisaikoina humalatilaa mitattu promilleilla vaan juurikin käyttäytymisellä. Loistavin esimerkki löytyy italialaisilta ja muilta 'eurooppalaisen' juomakulttuurin harrastajilta: viiniä tai olutta juodaan pitkin päivää, mutta humalassa ei saa olla. Alkoholinkulutus ei ole suorassa yhteydessä siihen, millainen meno siitä seuraa, sillä jokainen ihminen sietää alkoholia eri tavalla.

Ajatuksessa ei ole mitään uutta, sillä jo antiikin aikana tunnistettiin eri kehotyyppien erilainen suhtautuminen alkoholiin. Keskiajan loppupuolella näistä muotoutui neljä perustyyppiä, jotka voi helposti tunnistaa nykyajankin känniporukoista: sagviinikosta tulee humalassa ilo(luonto)inen, koleerisesta väkivaltainen, flegmaatikosta tyhmä ja unelias sekä melankolisesta masentunut.

Eräs keskustelijoista yritti nostaa esille sen seikan, miten sanoilla ja puheella luodaan mielikuvia. Jos koko ilta on nimetty känni-illaksi, jossa puhutaan viinalla läträämisestä, juopottelusta ja ryyppäämisestä, ei noihin sanoihin sisälly mahdollisuutta kohtuukäytöstä tai iloliemestä. Se, miten alkoholista puhutaan, vaikuttaa myös siihen, miten sitä käytetään.

Historianopiskelijatoverini, kansalaisaktivisti Tiina Heikkilä, oli myös kutsuttu keskusteluun. Hänkin yritti nostaa muutamia tärkeitä pointteja keskusteluun, mutta juuri kukaan ei niihin tarttunut. Yksi tärkeä teema on puistojuopottelu, mitä myös ohjelmassa sivuttiin ja jota puolustaakseen Tiina järjesti viime kesänä hanu-piknikin (jossa en ollut, mutta olisin kyllä halunnut!). Koko ajatus piknikistä lähti apulaispormestari Kristiina Järvelän lausahduksesta, jonka mukaan puistoista tulisi siivota pois elävät roskat, eli juopottelijat. Itse asiassa koko puistojuopottelu tulisi kieltää, koska lapset. Järvelä ei kuitenkaan ottanut sitä huomioon, että poliisilla on nyt jo valtuudet puuttua häiritsevään juopotteluun ja kyllä he sitä tekevätkin.
– Keskustan pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elävät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristöhaittoja kuin elottomatkin, Järvelä sanoi.

[--]

Nurmella istuikin lauantaina ihmisiä, joiden selässä luki muun muassa ”ihmisroska”.


[--]


– Saa vetää kännit, kunhan ei häiritse tai mene myllyttämään ketään, Heikkilä sanoo.
Tämä onkin osallistujien viestin ydin: järjestyslaki mahdollistaa jo nyt häiritsevään juopotteluun puuttumisen ja sen pitäisi riittää.
Odotin, että Tiina olisi tuonut enemmänkin esille sitä näkökulmaa, että kaikilla ei ole varaa tai halua mennä baariin. Baari, ravintola tai yökerho on kaupallinen tila, jossa ollaan sen omistajan ehdoilla, joista heitetään pois ne jotka eivät osta mitään ja joissa yleensä musiikki on niin kovalla että tanssiminen on ainoa mahdollinen ajanviete. Jos taas haluaa nauttia ystävien kanssa kauniista luonnosta ja kylmästä kaljasta, tulisi siihen olla muukin mahdollisuus kuin ylihintainen terassi. Järjestyksenvalvoja valvoo baaria ja poliisi puistoa. Äärimmäisen hyvä kysymys on se, kenellä on valta määritellä, mitä julkisessa tilassa tehdään ja kenen ehdoilla. Ja edelleenkin: poliisilla on valtuudet puuttua häiritsevään juopotteluun.

Tulisiko yhteiskunnan puuttua juomiseen vai sen syihin? Alkoholin myyntiä ja mainontaa säädellään nyt jo paljon, eikä sen kulutusta tai haittoja ole saatu laskemaan. Yhtään alkoholistia ei sillä auteta, että baari menee jo kahdelta kiinni. Toisin kuin osa keskustelijoista tuntui luulevan, ne, jotka bailaavat pilkkuun asti ja menevät siitä jatkoille, eivät mene seuraavana aamuna kahdeksalta töihin. Syyt siihen, miksi Jeppe juo, ovat moninaiset, ja vaikka alkoholin saatavuutta, hintaa ja mainontaa säädellään välillä naurettavuuksiin asti, niillä ei päästä käsiksi juuri näihin syihin. Väitetään jopa, että nykyinen suomalainen juomakulttuuri on kieltolain perua. Kun viina oli kielletty, sitä piti juoda salassa ja mahdollisimman paljon kerrallaan, kun sitä kerrankin oli. Ennen kieltolakia Suomen alkoholinkulutus oli Euroopan alhaisimpia.

Minusta ainoa hyväksyttävä syy juomiseen on se, että kännissä on kivaa. Jos ei ole, älä juo. Jos on kännissä liian usein, se ei ole enää kivaa. Jos on kännissä väkivaltainen tai masentunut ja aiheuttaa haittaa itselleen tai muille, ei sekään ole kivaa. Alkoholi on iloinen asia, ja ehkä sen tunnustaminen poistaisi sitä mystifiointia, mikä ajaa nuoret kokeilemaan kaikkea jännää. Rehellinen kannattaa olla, kuten Rosa Meriläinen kolumnissaan toteaa:
Jos joku epäilee lasten kasvavan kieroon, jos he kuulevat jollakin olleen humalassa hauskaa, älköön hätääntykö.

Kyllä elävä todellisuus ympärillämme tarjoaa pilttien eteen ihan päivittäin varoittavia esimerkkejä alkoholin terveyshaitoista. Kun lapsi kysyy puliukosta, miksi setä kävelee katkonaisesti, voi kertoa rehellisesti sedän juoneen liian kauan liian paljon viinaa. Siinä se.
Jos ei juo, on sekin täysin ok, kunhan ei mene kieltämään sitä muilta. Ja jos juo, on sekin ok, kunhan ei pakota muita juomaan. Fiksun, aikuisen ihmisen pitäisi tietää omat rajansa, mutta luoja tietää, että minäkin olen mennyt niistä yli ja läksyni toivottavasti oppinut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti