keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Jäätelökesää

Säännölliset reissut Italiaan ovat tehneet minut hyvin nirsoksi suomalaisten jäätelökioskien tarjonnalle. Suurten tuottajien pallot ovat yleensä mauttomia ja kalliita. Makuvalikoimakin on kapea, mutta kyllä mun pitää silti saada kerran kesässä pallo lakritsaa ja minttua (miel. erikseen). Kaupallisistakin jäätelöistä olen kuitenkin löytänyt muutaman herkun.

Särkänniemessä myydään kyytönmaitojäätelöä! Muistin sen jostain paikallislehdestä lukeneeni, ja odotinkin saavani tuutin vuosittaisella huvipuistoreissulla. Netistä tietoa ei näköjään liiaksi löydy, jopa Armas-perhe itse mainitsee vain Näsinneulan ravintolasta. Joidenkin Särkänniemen kahviloiden kohdalla tieto kyyttöjäätelöstä on mainittu, mutta jädeä sai myös pääportin lähimmästä jäätelökioskista. Makuja en muista, vanilja ainakin, ja kenties mansikka-raparperi? Vaniljaan kuitenkin päädyin, koska hyvää vaniljajäätelöä ei saa oikein mistään. 'Vanhan ajan vaniljoissakaan' ei ole enää mustia pisteitä. En joutunut pettymään: jäätelö oli todella hyvää. Pehmeää, kermaista ja tiivistä. Siskoni piti sitä liian rasvaisena, mutta sisko onkin karsinut omasta ruokavaliostaan melkein kaiken rasvan pois. Tällaiselle möhömahalle se sopii kyllä herkutteluun.

Keskustorin perältä, Finlaysonin alikulusta löytyy Tampereen jäätelötehtaan myymälä Gelateria italiana, joka on suureksi ilokseni laajentanut aukioloaikojaan. Gelateria on päivittäin auki 12-19, eli se ei ole enää aina kiinni, kun kuljen siitä ohi. Vielä viime talvena ja keväällä aukioloaika oli huomattavasti lyhyempi. Mutta kun on kerran tuonne eksynyt, ei muualle kaipaa. Paikan päällä paistettu vohveli! Lukuisia eri makuja! Aidot maut! Hinta on suolaisempi kuin Italiassa, mutta se sallittakoon. Myös suomalaiset hygieniasäännöt tuovat jäätelöön oman makunsa: Italiassa jäätelö ei ole läheskään näin kylmää. Se ehkä osittain selittääkin italialaisen jäätelön pehmeyden, kun sitä ei tarjota -18 asteessa.

Näiden lisäksi on joka paikkakunnalle sopiva vaihtoehto: omatekoinen jäätelö. Tein viime vuonna ensimmäistä kertaa itse jäätelöä, vaniljajäätelöä johon sekoitin vadelmia. Lopputulos aiheutti saman johtopäätöksen kuin muutkin eineskokeiluni: kaupan versio on usein vain kalpea aavistus oikeasta. Itse tehtyä jäätelöä ei yksinkertaisesti voi syödä kovin paljoa, sillä se on täyttä tavaraa. Ja sen tietää, mitä siinä on. Maku oli loistava, mutta koostumuksen kanssa oli ongelmia. Osa ongelmista olisi luultavasti ratkennut jäätelökonetta käyttämällä, mutta ainakaan toistaiseksi en halua keittiööni ylimääräisiä vempeleitä. Ihan kelpo kamaa saa normipakastimella ja sähkövatkaimella.

Ensimmäistä jäätelöäni sekoitin käsin, toisen paketin kanssa otin sähkövatkaimen käyttöön. En tiedä, johtuiko se ahkerasta sekoittelusta vai hieman muutetusta reseptistä, mutta jäätelöstä tuli koostumukseltaan paljon parempaa. Se ei ollut ihan niin kovaa, vaan ilmavampaa. Varmasti jäätelöreseptikin vaikuttaa siihen, kuinka hyvin massa sitoo ilmaa.

Tämän kesän ekaan jäätelöön hain inspiraation Italiasta. Keväisellä Roomanmatkallani (josta en ole vieläkään blogannut, kääk) söin valkosuklaa-basilikajäätelöä Gelateria del Teatrossa, jota poikaystäväni sanoi Rooman parhaaksi (mutta muistaakseni tätä nimitystä on käytetty ainakin kolmesta muustakin jäätelöpaikasta, eikä toisaalta jäätelö ole ollut Roomassa koskaan pahaa). Maku oli yllättävän hyvä, eikä takuulla kaupan jäätelöaltaasta löydettävissä, joten ihan itsehän sitä piti tarttua kauhanvarteen. Ohjeen sovelsin Glorian Ruoka&Viinin (4/2011) kansiohjeesta, mansikka-valkosuklaajäätelöstä.

Valkosuklaa-basilikajäätelö

200 g valkosuklaata
1 kananmuna
3 kananmunankeltuaista (inspiraatiota valkuaisten käyttöön)
1 ½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
4 dl kuohukermaa
200 g ranskankermaa
puoli ruukkua tuoretta basilikaa tai maun mukaan

Riko kananmuna ja keltuaiset metalli- tai lasikulhoon, itse käytän pientä kattilaa, lisää sokerit. Aseta kulho tai kattila vesihauteeseen (täytä isompi kattila kiehuvalla vedellä, levyn lämpötila pienelle, ja aseta kulho niin, että kiehuva vesi juuri ja juuri hipoo kulhon pohjaa). Vatkaa seosta sähkövatkaimella, kunnes se on vaaleaa ja paksua. Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää massaan.

Vaahdota kerma erillisessä kulhossa, yhdistä se, ranskankerma ja muna-sokerivaahto. Lisää pieneksi silputtu basilika. Basilikan määrästä voi olla montaa mieltä, laitoin ehkä vähemmänkin kuin puoli puskaa ja silti maku on hyvä. Kaada jäätelömassa astiaan, älä täytä ihan täyteen jotta vatkaaminen sujuu jäätymisen aikana. Itse käytin paria litran jäätelörasiaa jotka täytin noin puolilleen.

Pyöräytä massaa sähkövatkaimella muutamia kertoja jäätymisen aikana. Kerran tunnissa vaikuttaisi hyvältä, riippuen vähän pakastimen tehosta. Myös jäätelörasian asettelu vaikuttaa, alempi jäätyi nopeammin kuin ylempi. Jäätelö on valmista, kun se on jäätynyt. Nosta pariksi minuutiksi sulamaan ennen tarjoilua, jotta jäätelöä on helpompi kauhoa. Heitä mansikoita päälle, jos löytyy, ja koristele.

1 kommentti:

  1. Oh, jäätelöitä! Näitä ilman ei kesistä tule yhtään mitään!
    Kun pari vuotta sitten kävimme siskon kanssa Roomassa, niin yksi ehdoton turistinähtävyys oli eräs sadan maun jäätelöbaari. Siellä iski elämäni suurin valinnanvaikeus, varmaan iskisi vieläkin. Asiaa ei helpottanut se, että tiesin käynnin olevan matkan ainoa.
    Jäätelö vaikutti ihanalta, ja nyt täytyneekin palkkapäivänä käydä napsimassa aineet omiin kokeiluihin. Tai sitten oion mutkia ja vien sut joku päivä tuonne gelateriaan ;)

    VastaaPoista