keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ihminen ja hänen ruokavalionsa

Tässä tulee nyt totuus elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Tai jotain.

Yritin kirjoittaa aiheesta jo aiemmin, mutta olin ilmeisesti niin kiihtyneessä mielentilassa että katsoin parhaaksi jättää sen julkaisematta. Ruoasta puhutaan nykyään todella paljon. Suurin osa siitä taitaa olla vain lehdistön innostusta nähdä ongelmia sielläkin, missä niitä ei ole, mutta eipä lehdistökään aiheesta kirjoittaisi, ellei joku niitä lukisi. Jopa Tampereen ylioppilaslehti Aviisi aloitti tämän vuoden ruokateemanumerolla.

Ja mistä nykyään puhutaan, kun puhutaan ruoasta? Karppauksesta. Moni ruokajuttu yrittää käsitellä esimerkiksi sitä, miten ruoalla rakennetaan identiteettiä tai kuinka ruoasta on tehty ongelma, mutta aina palataan siihen, miten karppaajat ovat kyseenalaistaneet auktoriteetit ja onko karppaus nyt hyvästä vai ei. En ole ravintoterapeutti enkä elintarviketeollisuuden osaaja, vaan lähestyn ruokaa lähinnä kulttuurisesta näkökulmasta.

Totta ihmeessä ruoalla rakennetaan identiteettiä. Valinta on myös se, että syö sitä mitä muutkin, ns. 'normaalia' ruokaa. Valintaa on sekin, mitä syö tai jättää syömättä. Ruoka on ensisijaisesti polttoainetta, mutta jos se olisi vain sitä, olisi ihmiskunta jo siirtynyt syömään pelkkiä ravintoainepillereitä. Ruoalla, sen laittamisella ja siitä nauttimisella on mielettömästi erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia funktioita, taloudellisista puhumattakaan.

Ruokakeskustelussa tuntuu unohtuvan, että ihminen on kaikkiruokainen ja sopeutuvainen eläin. Ihminen lajina on levittäytynyt ja pysyvästi asettutunut kaikille muille mantereille paitsi Etelänavalle. Homo sapiensilla on elinikää noin 200 000 vuotta, puhumattakaan varhaisemmista ihmisapinoista. Tähän aikaan ja levinneisyyteen mahtuu monenlaisia ilmasto- ja kulttuurisia olosuhteita. Ihmislajin leviämisen on mahdollistanut pääasiassa se, että ihminen kykenee käyttämään ravinnokseen melkein mitä vain: siemeniä, pähkinöitä, marjoja, hedelmiä, juuria, viljoja, lihaa, kalaa, maitoa... heinän ja ruohon sulatukseen tarvitsisi useamman mahan, eikä kivien syönti ole pidemmän päälle hyvä idea, mutta melkein mitä tahansa voi syödä. Kulttuuri-innovaatioiden, kuten keittämisen ja paistamisen myötä, on tullut mahdolliseksi hyödyntää entistä laajempaa kirjoa raaka-aineita. Säilöntätekniikat mahdollistavat elämisen muutenkin kuin kädestä suuhun.

Näistä on tosin viime aikoina oltu montaa mieltä. Tietysti monipuolinen ruokavalio on yksipuolista terveellisempi. Joku varmasti tarttuu tuohon maitoasiaan ja toteaa, että ihmiselle on 'luonnollista' olla laktoosi-intolerantikko ja laktoosin sietokyky aikuisella on vain pohjoisten paimentolaiskansojen mutaatio. Minä sanon, että sehän vasta luonnollista on, että ihmisen keho sopeutuu sietämään sitä ravintoa, mitä on tarjolla. Paimentolaiskansojen ravinto koostuu pääasiassa maitotuotteista ja lihasta, metsästäjä-keräilijät syövät riistaa ja sitä, mitä metsästä löytyy, maatalousvaltaisissa kulttuureissa ravinto perustuu viljalle. Nykyisin pinnalla oleva paleodieetti eli kivikautinen ruokavalio perustuu käsittääkseni ajatukselle, että ihmisen keho ei ole viljanviljelyn ja maatalouskulttuurin 10 000 -vuotisen historian aikana sopeutunut vilja- tai maitotuotteisiin, vaan käsittelee parhaiten sellaisia raaka-aineita, joita voi metsästää tai keräillä. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että parintuhannen vuoden ajan esim. Euroopan alueen ruokatalous ja koko kulttuuri on perustunut viljanviljelylle. Poikkeuksiakin tietysti on.

Saahan sitä syödä (melkein) mitä tahansa mieli tekee. En minä ole keneltäkään mitään kieltämässä. Näen kuitenkin tärkeänä sen, että ihminen tiedostaa (hitto mikä muotisana!) sen, mitä on tekemässä ja miksi tekee niinkuin tekee. Aina, kun joku väittää minkä tahansa tavan tai käytännön olevan ihmiselle luonnollista, poistan niinsanotusti varmistimen. Ihmisrotu on historiansa aikana järjestänyt elämänsä ja kulttuurinsa niin monilla, erilaisilla tavoilla, etten ole enää ihan varma, löytyykö sieltä takaa enää yhteistä nimittäjää, sitä luonnollisuutta.

Ehkä paras ohje, mitä olen syömisestä kuullut, on seuraava: syö monipuolisesti, pääasiassa kasviksia. Tämän on joku viisas mies joskus sanonut, mutta pikaisella googlettamisella en löytänyt, että kuka.

Ehkä mä jatkan kasvissyönnistä ja karppauksesta sitten myöhemmin, kun tästä tuli jo näin pitkä. Totuus niistä siis myöhemmin, samalla kanavalla, ajasta en mene vannomaan!

2 kommenttia:

  1. "Eat food. Not too much. Mostly plants." Michael Pollan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Muistinpas vähän päin mäntyä. Mutta hyvä ajatus silti. Kiitos.

      Poista