perjantai 10. kesäkuuta 2011

Metsänruokaa

Trallalaa ja oho! Edellisestä päivityksestä on vierähtänytkin aikaa. En ole suinkaan blogia unohtanut, päin vastoin, on vain ollut niin paljon muita kiireitä. Aloitin työt Hämeen linnalla toukokuun alusta, ja avomieheni palasi Roomasta toukokuun puolessavälissä. Lisäksi on pitänyt palauttaa viimeisiä kurssitöitä, joten en ehdi näinkään kauniilla kelillä lomailla. Onneksi ruokaa pitää kuitenkin tehdä, ja olen napsinut varastoon paljon kuvia, joita pitäisi nyt sitten tänne päivitellä.

Aloitetaan äärimmäisen ajankohtaisesta aiheesta: villiyrteistä ja muista luonnon antimista. Kiinnostus ilmaiseen ruokaan on viime vuosina kasvanut, ja tänäkin keväänä on ollut lähes kaikissa medioissa puhetta siitä, miten villiruokaa voisi hyödyntää. Kävin jo viime vuonna nyppimässä nokkosia Kaupin metsästä, mutta tänä vuonna laajensin valikoimaani ja aion myös kerätä isomman määrän nokkosia talveksi pakkaseen.

Villejä kasveja kannattaa kerätä riittävän syrjäiseltä paikalta. Autotielle pitäisi olla useita kymmeniä metrejä, joidenkin mukaan jo 50 m riittää, toiset puhuvat paristasadasta. Mitä kauempana siis, sen parempi. Kannattaa myös mennä vähän kauemmas lenkkipolusta, ettei rehuissa ole liikaa koiranpissaa.

Koska olet viimeksi maistanut ketunleipää? Itse en ole maistanut ehkä kymmeneen vuoteen. Mutta kannattaa ehdottomasti. On ihan sikamaisen hyvää. Nypi sitä salaattiin ja käytä tuoreeltaan. Keräsin tänä vuonna myös hiirenkorvia, mutta se aika on jo kesäkuun puolella mennyt. Ensi vuonna sitten uudestaan.

Nokkonen on pinaattia terveellisempi kasvi, jota saa lisäksi poimia jokamiehenoikeudella metsästä ilmaiseksi. Kannattaa käyttää nokkosen versoja, tai nuoria lehtiä. Nokkonen kannattaa poimia aurinkoisella säällä (esim. nyt), jolloin siinä on vähiten nitraattia. Uuden mustan Noora on kerännyt listan hyviä vinkkejä siitä, miten nokkosta kannattaa kerätä ja käsitellä, joten siihenkin kannattaa tutustua.

Nokkonen pitää joko ryöpätä ennen käyttöä tai säilöä kuivaamalla. Molemmilla keinoilla nokkosen poltinkarvat tuhoutuvat. Ryöpättäessä myös nitraatti tuhoutuu, mutta toisaalta ryöppääminen on haitallista c-vitamiinille. Kesällä sitä saa tosin muualtakin. Itse ryöppään nokkoset useimmin niin, että laitan ne kattilaan, päälle kiehuvaa vettä ja odotan, että vesi kiehahtaa uudelleen. Sen jälkeen annan kiehua hetken. Liian pitkä keittäminen tuhoaa nokkosen ravintoaineita, joten ei kannata turhan kauaa lotrata. Ryöpätyt nokkoset pistän joko pakkaseen tai käytän heti. Reseptivalikoimaani pitäisi kenties laajentaa, sillä nyt olen saanut aikaiseksi vain nokkoslettuja.

Nokkosletut ja metsäsalaatti

Nokkosletut:

5 dl maitoa tai vettä
2 dl ryöpättyjä ja pilkottuja nokkosia
2 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
suolaa, pippuria

Sekoita ainekset, anna turvota ainakin puoli tuntia. Paista lättyjä, joko isoja tai pieniä, ja nauti.

Metsäsalaatti:

porkkanaraastetta
koivun tuoreita lehtiä
ketunleipää
oliiviöljyä

Sekoita ja nauti.

Annokseen voi vielä pilkkoa tomaattia ja fetaa, jos niitä kaapista löytyy. Lisukkeiksi lättyjen kanssa sopivat myös raejuusto ja puolukat.

2 kommenttia:

  1. Nomutta, tätähän pitää ehdottomasti kokeilla! Ketunleivät on mun iki-suosikki, napsin niitä usein lukiomatkalla metsästä. Hitsi kun luin tämän vasta tänään, olisi pitänyt kuumalla kirmata hakemaan nokkosia. Varsinkin kun letut, missä muodossa vain, maistuvat aina!

    VastaaPoista
  2. Mut hei, vielä on kesää jäljellä / vielä tulee kauniita päiviä / vielä voit löytää ystävän / vielä tilaisuuden saat. Korniuden uhallakin!

    VastaaPoista